Syksyn sävel

Työtä. Kritiikin ja itsekritiikin aikaa.

Purepa nyt varovasti yhteen, kuului. Katossa pupu ajoi polkupyörällä taivaalla. Koetin varovasti kielellä.

Kierreliukumäki. Postinkantaja oikaisi kärryineen rannan kautta. Lenkkeilijän kengät ratisivat hiekkakäytävällä. Vanha mies jäi katselemaan keppiinsä nojaten. Dieselveturi murskutti satamaan päin letkan konttivaunuja ja avo. Lapset kohtasivat ensi kertaa ja viiden minuutin päästä jo leikkivät yhdessä kuin ikänsä. Yhtä mutkaton oli ero, joo mekin lähdetään ihan kohta.

Pallon potkaiseminen, lähes unohtunut nautinto. Ja se kaikki kura. Vanhat tuoksut silloin yhtenä päivänä. Lämmin asvaltti, fillarinrenkaiden laulu, Väinämöisenkatu 1977. Maatuvien lehtien lämmin löyhkä, märkä heinikko kumisaappaan alla, kolo lippaan ja kädensuojuksen välissä. Busterit ja Korkkarit Lapinlahdenkadun divarista.

Mullon pääkallo täynnä haavetta, Poika sanoi.

Ettäkö Turkuun.

Facebook livertelee joka suunnasta. Epatot.

Kadunvaltaajat

Tällä hevosliikenteen aikaan rakennetulla niemellä auton joutuu joskus jättämään hetkeksi jalkakäytävälle.

Näppituntumalla sanoisin, että ne hetket pitenevät koko ajan. Remonttimiesten pakettiauto seisoo talon edessä jalkakäytävällä koko päivän. Lähettifirma pitää jalkakäytävää parkkiruutunaan, autot vain vaihtuvat. Ravintoloitsija tuo krouviinsa tavaraa ja jättää auton jalkakäytävälle tuntikausiksi.

Ketterä jalankulkija mahtuu auton ja seinän välistä kunhan muistaa nostaa sateenvarjon ylös. Vaatteet tosin saattavat kuraantua. Lastenvaunut tai pyörätuoli on rynkytettävä ajoradan kautta.

Lisää pysäköintitilaa vinoparkkeerauksella. Paha, mutta hyvä.

Syyskuu

Estonia amerikkalaisittain

Otsikko Estonia houkutti JIM-kanavalle, mutta "dokumentti" osoittautui amerikansellaiseksi.

Vähän uutiskuvaa, paljon juontajaparin naamoja, löysästi spekuloivia haastateltavia, hämmentyneen näköisiä alan asiantuntijoita. Sekaan ilmoitettiin ikään kuin varmana tietona tutkimuskomission tai Ruotsin hallituksen "haluavan" sitä ja tätä ja "ihmisten" "vaativan" sitä tai tätä.

Lopuksi ilmoitettiin "tässä ohjelmassa" "todistetun" jotakin.

Ehkä Estonian upottivat aallot tai ehkä ufot tai ihmissudet tai ehkä jokin muu, mutta tämä ohjelma ei asian ymmärtämistä auttanut.

Verkko tarjoaa turmasta perinteistä kantaa ja eriävää mielipidettä. Ja tietysti Onnettomuustutkintakeskuksen sivut, joilta löytyy monenlaista mielenkiintoista maalta, mereltä ja ilmasta.

Lauantailounas

Perunamuusia. Kalapuikkoja. Kastike kermaviilistä ja sinappikurkkusalaatista. Ruisleipää. Tölkki vaaleaa tshekkiolutta.

Stuka-lentäjä

Aikalaiset totesivat ilmeisesti Hans-Ulrich Rudelin ikäväksi ja ylimieliseksi ihmiseksi, mutta saavutukset ovat kyllä mittavat. Yksi tuhottu taistelulaiva, yksi risteilijä, 70 maihinnousualusta ja 519 panssarivaunua.

Rudel ammuttiin alas 32 kertaa, mutta aina hän kapusi ohjaamoon uudelleen. Syksyllä 1944 poistui lääkärien kiellosta huolimatta sairaalasta ja jatkoi lentämistä jalka kipsissä. Helmikuussa 1945 menetti toisen jalkansa IT-tulessa, kaksi kuukautta myöhemmin lensi taas.

Kansallissosialistisesta vakaumuksestaan Rudel ei tainnut luopua edes hävityn sodan jälkeen.

YouTubesta pätkä ja toinenkin Rudelista työn touhussa ja yksijalkaisena.

Syksy saa

MR Kameran ikkunassa Nikoneita rivissä, Lapinrinteen liike tyhjin tiloin. Pizzerian edessä parveiltiin, oreganon tuoksu karkasi Albertinkadulle.

Bulevardilla kolme juoksijaa kahisi rinnan tuulipuvuissaan. Kaijassa Porin Karhu ja Iso-Pukki.

Järjestelyveturi kävi kurkkaamassa mutta kääntyi takaisin ennen risteystä. Valoista lähtenyt rekka vedätti pitkään ennen kuin vaihtoi, ahdinko se vihelsi.

Itämerenkadulla matala vastavalo piirsi vastaantulijat kultareunaisiksi silueteiksi.

Ennen vanhaan ei lenkkeilty hautausmaalla.

Hietsussa vesi korkealla. Viereisellä kentälle oli ilmestynyt palatsiteltta, harmaahaalarinen vartija tarkisti sitä ympäröivää aitaa. Aurinko vajosi Seurasaareen, sytytti vielä hautiksen aidan leiskumaan kultaa. Taivallahdella joutsenet iltapalalla.

Väiskillä jalkapalloa ja petanqueta. Aurinko ylsi vielä maalaamaan koillisesta säksättävän helikopterin ruusunpunaiseksi.

Pahenevat poliisit

Aleksilla oli nukkavieru pierunhajuinen miehistöhuone, päivystäjänä Huusko, jolla kulunut villatakki ja siniset lämpöpuvunhousut ja joka piti savusilakoista. Kiireistä ja keskeneräistä, mutta kodikasta. Harjunpään työtoveritkin olivat kovasti sympaattisia.

Pasilasta leposijat vietiin alkuunsa pois, ja kohta Harjunpää kutsuttiin puhutteluun selvittämään, kuka sikailija oli jättänyt miehistöhuoneen lattialle kananmunia. Poliisitkin alkoivat muuttua.

Ensimmäinen selkeä paha taisi olla Poliisin pojan Pärimanni, joka ajatteli vain vuokrarahojaan ja portsarinhommiaan ja kasvatti poikiaan vyön solkipäällä.

Heimolaisissa anekdootit virkavirheistä kuuluivat tietysti teemaan, mutta Rakkauden nälässä poliisisema oli silkkaa pimeyden valtakuntaa. Osastonjohtaja Kontio otti häpeilemättä lahjuksia, Lampinen ja Justicus hakkasivat kaiken muun lisäksi Tipin ja Harjunpääkin hikoili jo kylmää hikeä. Liekö ilmapiiri kuvastanut poliisilaitoksen vai yleisemmin työelämän muutosta kun tittelit ja organisaatiot alkoivat olla yhä mielikuvituksellisempia samalla kuin peruspoliisin asema kävi aina vain epävarmemmaksi.

Ilmeisesti uhkausta siirtää Harjunpää JP:n puolelle ei sitten kuitenkaan toteutettu.

Tahallinen teko

Ahaa, TV-uutisten uusi ilme.

Hetken luulin, että uutiset luettiin jostain syystä saunaosastolta.

Linkillään

Sisar hento valkoinen muistelee Suomesta ja ulkomailta.

Varusnaisen elämää. Kaartinjääkäristä oppilaaksi edennyt Sarita kertoo, miten tulenjohtajia tehdään.

Tiedemies pohtii miehiä, naisiä, äitejä, isiä.

Äidin poikia

Oikeastaan toistuvuus rikollisten isä- ja äitisuhteissa alkoi huutaa korvaan vasta kerratessa Harjunpäitä peräperää. Myönteisiä isänmalleja ei löydy, ja entäpä äidit.

Väitteli Voitto Ruohonen:

Sarjassa toistuvat poissaolevan isän ja välinpitämättömän tai suorastaan pahan ja tuhoavan äidin motiivit.

Heti Väkivallan virkamiehen Kallinen on epämääräistä elämää viettäneen tamperettaren äpäräpoika. Ankara äiti dominoi Harjunpään ja pyromaanin Tapania samalla kun isällä on uusi perhe Vantaan puolella. Juoppo äiti piiskasi Kapteeni Karhun Nallea kunnes tukehtui oksennukseensa, isäpuoli ei asioihin puuttunut. Perheen naiset pukivat Ahdistelijan Jarkon lapsena tytöksi ja ylenkatsoivat aina, mielenterveysongelmainen isä istui keittiön pöydän ääressä ja nojasi hiljaa käsiinsä. Äiti se hakkasi Rakkauden nälän Tipin, murhamies-isä vapautui vankilasta kadotakseen sitten kalareissulla. Pahan papissa tekijä on silkkaa hulluutta ja pahaa, mutta kirjailija Moision vanhemmat jääkylmiä ja ex-vaimo Cecilia hyytävän kammottava manipuloija, lapsiaan kohtaan aivan erityisesti.

Ja itsensä Harjunpään äiti, joka eron jälkeen parhaansa mukaan vieroitti ja erotti pojan isästään.

Pahan papissa lukeekin suoraan:

(äidinrakkautta) pidettiin yleisesti kaikista suurimpana ja jaloimpana rakkautena, jonain lähes pyhänä, mutta ei se pitänyt paikkaansa. Sillä sen rakkauden nimissä tehtiin jos millaisia hirveyksiä, pilattiin tulevien aikuisten mieli ja sielu niin että nämä joivat ja käyttivät huumeita, päätyivät mielisairaalaan tai tappoivat itsensä.

Mutta Satakunnan Kansassa arvioi ammoin Jussi Aurén, että

Äitiyttä kohti ammutun sarjatulen voisi luonnollisesti myös tulkita naisvihamielisyydeksi, mutta jos pitää mielessään, että perhe on aina ollut Joensuun tuotannossa pienoismalli yhteiskunnasta, ymmärtää, että äidin rakentama perhehelvetti onkin metafora niiden rakenteiden murtumisesta, jotka tähän asti ovat pitäneet yhteiskuntaamme koossa.

Työmiehen perjantai

Paistetut vihreät tomaatit.

Harjunpää, pyromaani ja kapteeni Karhu.

Timjami muistelee jonkin Finnairin koneen moottorin räjähtäneen ilmassa. En ole kuullutkaan. Ellei sitten viittaa näihin moottorivaurioihin.

Arvelen, että jos Finskin kone videokameran edessä kyykkäisi kyljelleen laskutelineen petettyä, syttyisi tuleen ja matkustajia loukkaantuisi, näkisimme tapauksen myös YLEn uutisissa. Saatan toki olla väärässäkin.

Kaksi Sturmia ja

Jollei nyt ihan oikea luutnantti Sartion kärkijoukkue ryhmittymässä Murokallion maastoon aamulla 25.6.44 niin ainakin melkein kuin.

Tykkien ja raketinheitinten tulivalmistelun sekä ilmapommituksen jälkeen XXX Kaartinarmeijakunta kävi hyökkäykseen klo 8.10 tavoitteenaan Imatran - Lappeenrannan - Suurpäälän tasa.

Sateenvarjo rikki

Sadekuuron kastelema Munkka kimmelsi ilta-auringossa.

Nelosen määränpäänä Töölön halli.

Raskas uni.

Krrschk

Tzsht

Piip piip piip piip

Ip

Kirjallisuutemme tähtihetkiä

Elämää radioasemalla:

Sitten kahvivastaavalle tuli puhelu, jossa kysyttiin kahviasioita. Olin tänään kahvivastaavan vuorossa, ja vastasin niin hyvin kuin osasin:
Kahvikonseptin myyjä :”Miten te toimitte kahvin kanssa?”
Paula: ”Me ostamme kahvia”
K-konseptin myyjä:” Ja mitä te sitten teette”
Paula:”Me keitämme siitä kahvia ja juomme sitä”.

Myyntisituation päättyi hedelmättömästi myyjän osalta.

Puolijuoksua

Ripottelu kasvoi kaatosateeksi, kohta vesinorot juoksivat poskilla. Tuuli heitti pikkulikan hatun pakettiauton alle. Hämähäkeerasin sen esiin polvien koskettamatta asvalttia.

Tähän päivään asti luulin, että vain elokuvissa ja sarjiksissa joku painelee suoraan märkään betoniin voimattomina katselevien työmiesten huutaessa ja huitoessa käsillään. Oikeasti se betoni on paljon löysempää.

Illalla Tipi meni vempeleellä ja Onerva kutoi ilman sivutyölupaa ja Harjunpäätä ahdisti kaikki. Synkkä, kaoottinen maailma.

Suomi - Puola 0-0.

Shorai shorai

Sediksen tekstistä päätellen Ganes-leffa kannattaa käydä katsomassa.

En muista 70-lukua ihan mustavalkoisena, mutta haalistuneet sen värit olivat.

Entäpä tämä Super Oil and ASD

Jossain on maailma

Kurkkasin Facebookiin kun siitä intoillaan. Muutama tuttu nimi näkyi ja joillakin myös valokuva. Mutta mikä siellä on se koukutus, jota en löytänyt?

Suomalaiset luottavat poliisiin ja armeijaan. Tai siis luottavat yhä, HS muotoilee.

Vähiten luottamusta keräävät Euroopan unioni, lehdistö ja puolueet.

Vielä on älymystöllä töitä tehtävänä.

Pääjoukon jo mentyä

Huomautukset kansalaisjournalismin rappiosta, tai puutteesta, kirpaisevat hetken. Vaikka olisikin itsetutkiskelunsa tehnyt ja tylsäksi verkkopäiväkirjaksi määrittäytynyt. Ja todennut sellaisia, sellaisiakin, mieluusti myös lukevansa. Bloggaajaidentiteetti, bloggaajahermo, jäänteitä ainakin.

Mutta olisihan se kieltämättä mukavaa lukea myös terävää ensi käden tietoa sisältävää odotettua arvostettua analyyttistä skuuppejalöytävää oikeidenmedioidenhengästyneestisiteeraamaa kansalaisjournalismia.

Ehkä sitä jossain onkin, odottamassa löytämistään.

Ihan muusta: katalat markkinamiehet ja predictability ja kaikkea, mutta miksi keksiä pyörää uudelleen. Siksi Gwen Stefani ja 4 in the morning.

Kaiken lisäksi Google Reader

Hiljentämättä suoraan sekaan, ja alkuviikosta katsotaan tilanne. Kieltämättä väsytti ja se parta.

Viitisensataa kuvaa ja muistiinpanot, sunnuntaina skarpeimmat mutta turhimmat. Junassa kohtelias hippi ja bussissa peräti prinsessat muttei onneksi tuoksu.

Futista ei pelata lippis päässä eikä kädet taskuissa. Spårakiskot pinossa ja kirjoitusvirhe, Museokadulla yhtäkkiä vinoparkkia.

Syksyistä kuulastaa. Tänään näin.

Scorchio

Nuorena tiesin, että rantalomat ovat halvasta viinasta maha vyölaukun päällä rellottaen haaveileville. Nyt olen vanhempi.

Kolme päivää nukutti aikaisin illalla, nukutti pitkään aamulla ja nukutti päikkärien aikaan. Neljäntenä mieli lepäsi. Keho lillui lämpimässä meressä tunnista toiseen ja sormet rypistyivät. Viidentenä sarvipää olalla kuiskaili vilkaisemaan hotellin koneelta, ihan vähän. Levoton maailma täytti taas pään.

Mutta lämpö, mutta valo. Antti Litjaa ei näkynyt.

Lasten kanssa ruokalistaa tutkitaan pitempään, kävelymatkat ovat lyhyempiä ja vessoja löytyy enemmän. Illat päättyvät pikemmin. Innostus välittömämpää. Aallon kaatama tyttö nousi pintaan, hieroi meriveden silmistään ja hihkui riemusta. Poika etsi muinaisia kiviä ja mietti, miltä tästä ratsastaneet ritarit olivat näyttäneet.

Ankarassa myötätuulessa tuhatta ja sataa, perämiehen ääni kehaisi. Maanopeus. Sitten moottorien kohina laantui, oikealla Sköldvikin jalostamon tornit ja vasemmalla Katajanokka. Tikkurila, Hiekkaharjun vesitorni ja tummanvihreä metsä. Tömähti ja rullasi.