sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Äidin poikia

Oikeastaan toistuvuus rikollisten isä- ja äitisuhteissa alkoi huutaa korvaan vasta kerratessa Harjunpäitä peräperää. Myönteisiä isänmalleja ei löydy, ja entäpä äidit.

Väitteli Voitto Ruohonen:

Sarjassa toistuvat poissaolevan isän ja välinpitämättömän tai suorastaan pahan ja tuhoavan äidin motiivit.

Heti Väkivallan virkamiehen Kallinen on epämääräistä elämää viettäneenmarian mäellä tamperettaren äpäräpoika. Ankara äiti dominoi Harjunpään ja pyromaanin Tapania samalla kun isällä on uusi perhe Vantaan puolella. Juoppo äiti piiskasi Kapteeni Karhun Nallea kunnes tukehtui oksennukseensa, isäpuoli ei asioihin puuttunut. Perheen naiset pukivat Ahdistelijan Jarkon lapsena tytöksi ja ylenkatsoivat aina, mielenterveysongelmainen isä istui keittiön pöydän ääressä ja nojasi hiljaa käsiinsä. Äiti se hakkasi Rakkauden nälän Tipin, murhamies-isä vapautui vankilasta kadotakseen sitten kalareissulla. Pahan papissa tekijä on silkkaa hulluutta ja pahaa, mutta kirjailija Moision vanhemmat jääkylmiä ja ex-vaimo Cecilia hyytävän kammottava manipuloija, lapsiaan kohtaan aivan erityisesti.

Ja itsensä Harjunpään äiti, joka eron jälkeen parhaansa mukaan vieroitti ja erotti pojan isästään.

Pahan papissa lukeekin suoraan:

(äidinrakkautta) pidettiin yleisesti kaikista suurimpana ja jaloimpana rakkautena, jonain lähes pyhänä, mutta ei se pitänyt paikkaansa. Sillä sen rakkauden nimissä tehtiin jos millaisia hirveyksiä, pilattiin tulevien aikuisten mieli ja sielu niin että nämä joivat ja käyttivät huumeita, päätyivät mielisairaalaan tai tappoivat itsensä.

Mutta Satakunnan Kansassa arvioi ammoin Jussi Aurén, että

Äitiyttä kohti ammutun sarjatulen voisi luonnollisesti myös tulkita naisvihamielisyydeksi, mutta jos pitää mielessään, että perhe on aina ollut Joensuun tuotannossa pienoismalli yhteiskunnasta, ymmärtää, että äidin rakentama perhehelvetti onkin metafora niiden rakenteiden murtumisesta, jotka tähän asti ovat pitäneet yhteiskuntaamme koossa.

Ei kommentteja: