Epilogi

khilou oli jo pitkään käynyt päivä päivältä hiljaisemmaksi. Istui vain tuolillaan ja katseli ulos mitään sanomatta, sitten makasi laverillaan silmät kiinni.

Eilen hän ei enää osoittanut mitään elonmerkkejä, joten aika oli tullut. Onneksi ennen jäiden tuloa, koska näin oli helpompaa.

Pimeyden laskeuduttua kannoimme hänet Hietarantaan, veistimme kaarnaveneen, jäätelötikusta peräsimen ja tuohesta purjeen viemään hänet pois.

Seisoimme katselemassa veneen menoa koivun vieressä, siinä missä on hyvä näkymä rannalta.

Vasta kun vene ei enää erottunut, käännyimme ja lähdimme.

Jänis rapsahti Taivalsaaresta päin ja loikki hautausmaan suuntaan. Kaukana kohisi kaupunki.

Kuluttajakin ajattelee

Merten ei kaipaa YLEn uhatuista niinkään toista kotimaista mutta hiukan enemmän valtakunnallista populaarikulttuurikanavaa. Minulla on vähän päinvastoin. Toisesta kotimaisesta olen kohdalle osuessani tykännyt, mutta eksyminen populaarikulttuurikanavalle on pistänyt kysymään, mikä tämä on ja miksi.

Vastuu siirtyy yhä useammin lukijalle. Viima ja monet muut selvästikin pystyvät sen kantamaan.

Neljän seinän sisällä

Ihme päivä, myönsi eräskin. Näkökentän rajoilla häilähteleviä tummia varjoja.

Pysytelkää tällä säällä neljän seinän sisällä
sillä tänä yönä nousee paha kuu

Jos ottaisi kylmän oluen ja lukisi verkosta kalliista kilkkeistä. Ja katselisi Rui Palhan kuvia.

Aivokemia

Jääverhosta liukas katu.

Häiväisä triste.

Tarvitaan kirja. Ja Antero Vipunen.

Soi: David Bowie: Speed of life

Sen smaili oli väärinpäin

Katti Matikainen Suurkirkon askelmilla, tuulenpuuskat ja harmaus taivaalla. Stockan liukuportaiden tuoksu.

Myös ilman ajanvarausta, luki kyltissä oven ulkopuolella, joten kurkkasin sisään ja kysyin. Eikä edes maksanut juuri tavallista enempää.

Satoi kylmää. Tuuli väänteli sateenvarjoni jäännöksiä. Palatessa vanha Taunus kurvasi minun ja jalkakäytävän välistä melkein yli varpaiden, mutta selitykseksi jarrutti terävästi Jaskan grillin eteen. Nälkä ei odota.

Tyttö sinä olet tähti. Ilman seinien töhrimisiä mikä ettei.

Vai tuli Malmille lähtö. Ei korjaa enää ääntämistäni. Nuori mies vielä.

Taivaan väri heti auringonlaskun jälkeen

Täysikuu Töölönlahden tuolla puolen, Kallion yllä. Sokoksen jouluvalaistut puut.

X-paroni. Meri Lii. Tandem. Tandem. Pienenä maalla.

Spårassa käteensä puhuneen naisen värit ja muovitiara.

Hyvännäköinen lehti.

Tullessa vielä Ärrältä maitoa.

Sumuinen sade kasvot kasteli

Marras ja vihmoi

Autonominen sosiaalihietaniemenkatu 22.11.07

Samaan aikaan toisaalla

Öisellä merellä rahtilaivan valot ja kuunsilta. Sitten kuu loisti pilvien välistä aalloille vain maidonvalkoisen alueen, jossa meri näytti hohtavan sisältäpäin. Ei ihme, että muinaisilla merenkulkijoilla on riittänyt tarinoita.

Kuumat nihkeät lakanat aavistuksen tärisevässä sängyssä ja kallistukset käännöksissä.

Perunaterriini ja purjo-voikastike ahvenen saattueena. Ja hyinen Koskenkorva.

Alhaalla laivasta ajavat autot pysäytettiin laiturille jononpätkiksi. Seitsemän tullimiestä ja yksi poliisi nuuhkitutti neljällä koiralla ensin toiselta ja sitten toiselta puolelta.

Sitten kolistelikin jo kolmonen Laivasillankatua.

Kotona olivat kuulemma saaneet niin pienet korotukset, että niistä ei tule olemaan ahneille hoitajille iloa, hähää. Mutta jotka ovat kuulemma niin suuret että ahdistavat kuntia ja nostavat veroja.

Työmarkkinamatematiikkaa.

Marrasperjantai

Pehmeys, utuisuus ja unenomaisuus kyllä, mutta mahdoinko saada Sally Mannin näyttelystä paljoakaan irti. Sanat selityksissä ja videossa tuntuivat avaavan paljon, joten mitä jäi kuvien ansioksi?

Ehkä pitäisi käydä vielä toisen kerran. Ajan kanssa.

Ulkona aurinko kultasi vielä viimeisiä ikkunoita. Kylmä katu kiilsi märkänä.

Lastisten jälkeen nukahdin lattialle käsi kirjalla. Joko näin unta tai sitten sauna oli totta. Silmät kiehuivat kylmää vettä, hartioilla puukuori ja jalkoja ei.

Poika painoi päänsä veden alle vannaan ja käytti kastelukannua snorkkelina. Tiedemies.

Kansallisromantiikka ja Tulenkantajat. Schjerfbeck.

Fingerpori.

Yö osastolla

Kahleet kalisevat kun apaattiset sairaanhoitajat raitapuvuissaan heiluttavat hakkujaan laulaen alakuloisia laulujaan. Osaston ovella lierihattuinen warden kohentaa haulikkoa kainalossaan. Hänen saappaansa kiiltävät loisteputkilamppujen valossa.

Tuskasta kylmänhikinen syöpäpotilas kurottaa kutsunappiin ja putoaa likaiselle lattialle. Kukaan ei tule.

Ruudussa Heinäluoma oppimestaroi niin kuin hänen hallituskaudellaan ei olisi maassa matalapalkkoja ollutkaan.

Toivottavasti pääministerikin saa silti sairaalassa hyvää hoitoa.

Asiasta analyyttisemmin Merten.

Vilisee

Lumi, jää ja hiekkarakeet anturan alla. Luontevasti kuin ei olisi muuta välillä ollutkaan.

Nukuttaessaan nukahtaa perillisten kanssa. Herää sen verran että käy pesemässä hampaat, nukahtaa taas heti. On aamulla melkein pirteä.

Suomalaisessa Peter von Baghin Sininen laulu runsaalla neljällä kympillä. Oli pakko. Ollapa myös DVD:nä. Oheen RAW-lehti ja Pojalle ovelasti tiskiherätteeksi aseteltu Aku Ankan minitaskari.

Niin paljon kaikkea kiinnostavaa.

Havaintovihosta

Yksi toimittajista valitteli, että eilen piti seista räntäsateessa ja nyt saa olla sisätiloissa. “Tämä on edistystä”, toimittaja virkkoi. Itse ajattelin, että oli räntäsadetta tai ei, toimittaja tekee työnsä siellä, missä pystyy, eikä valita.

Sankaritoimittaja.

Gate E55

Yöllä sade ropisi auki jääneeseen ikkunaan.

Pimeässä vielä kömmin bussin ikkunapaikalle ja vajosin reppu sylissä horrokseen. Motarin rekkajonossa sade piiskasi isoa tuulilasia. Nukahtelin, heräilin, aurinko pilkisti, radio rasahti antamaan liikennetiedotuksen.

Hölmöilin laukun, unohdin ottaa boarding passin. Tunari. Turisti.

Myyjä esitteli calvadokset mutta ostin vain suklaata. Ja lopuilla kolikoilla lentokoneen.

Odoteltiin kiitotien päässä lähtölupaa. Silloin vasta muistin, että tuon verkkoaidan takanahan pari kevättä sitten nousuja ihailin.

Nukahdin, kädet puutuivat puuskaan. Heräsin. Omenamehua.

Pöydät ja selkänojat ylös, vyöt kiinni. Harmaata, harmaata, harmaata ja sitten jo laskutelineiden tömähdys betoniin.

Räntävässä pyryssä pysäkille. Eteisessä pienet juoksivat kainaloon ja irtautuivat pomppimaan vaativaa tasajalkaa. Tuliaisia! Tuliaisia!

Univelkaa.

Pelkistettyä todellisuutta

Onko sulla lapsia, tarkistettiin aamiaisella ennen onnitteluja. Hain lisää kahvia ja päälle kannusta kuumaa maitoa. Palattaessa kylmä sade ropisi keltaisiin lehtikasoihin.

Vuoret olivat yön aikana kadonneet. Sumua.

Fläppiin tussilla luonnosteltu kuva muistutti hämähäkkiä. Mutta hypätään nyt ensin, sanoi Mattikin.

Jää jäi haaveeksi vain. Sen sijaan kävelin joenvartta kaupunkiin.

Jetzt geht's los, laulaa joku. Minä viheltelen Jääkärimarssia.

Kuin ohimennen

Onko kaikki hyvin, kysyi iso mies englanniksi. Söin juuri maittavan bratwurstin ja join kylmän oluen joten elämä hymyilee, vastasin. Toinen mies puhui hapankaalista. Nyökyttelin samanmielisesti.

Vähän aiemmin oli syntynyt lauluja.

Velho iski ohikulkeissaan silmää ja pukkasi kyynärpäällä kupeeseen. Vastasin samoin.

Bussin portaat oli valaistu sinisellä.

Lopuksi huomasin hyräileväni vanhaa Abban biisiä.

It's only natural
but why did it have to be me

Kotimaasta

Suunnilleen muutaman vuoden välein puhelin soi ja siellä on kiihtynyt joku, joka kysyy, kuulitko jo.

Muka isot asiat himmenevät ja pienenevät hetkeksi.

Aamiaiselle kävellessä kylästä kantautui kirkonkellojen soitto. Tuuli toi joelta päin lannan tuoksua. Aurinko siilautui pilvien välistä.

Analyysivaiheessa kaikkien halukkaiden on aika valita keppihevosensa. Virkanainen lienee realistisimmilla jäljillä, joten jätän sittenkin ne linkit linkolalaisiin näkemyksiin pois.

Jyrkät törmät

Ei voimala vaan kuulemma puunjalostusta.

Tienreunan takana aukeni pudotus kauas alas joenuomaan. Tukevat kaiteet, mutten halunnut enää katsoa.

Vadelmia tuokkosesta, sitten ryhmä hajosi eri kaduille. Legobobcat, kolme Barbie-keijua, erikoissuklaata ja verkkokaapeli. Merci, sanoi myyjätär. Kahvilassa macchiato mit Kirsch.

Jäälle pääsy ei ehkä ole aivan mahdotonta. Mutta ne mailat.

OH-LVC

Aamuviideltä autio katu.

Kuunsirppi kellotti selällään takanaan kirkas tähti vai planeettako. Minä niitä niin.

Kaupungin valot peilityynen Töölönlahden pinnassa.

Lähtökiidon voima. Keulakameran kuva ruudulla. R22 ja sitten loittoneva musta ja valkoinen maa.

Kolmen tunnin yöuni. Nukahdin kirja kädessä. Heräsin ja suljin suuni.

Kierrokset ja korkeus alkoivat pudota jo ennen Stuttgartia.

Kaukalossa kimaltava tekojää. Jää. Mutta ei ole mailoja.

Kaksi miestä kuolemasta

Pyhäinpäivän Hesarissa Anna-Stina Nykänen kirjoittaa Hannu Raittilan ja Juhani Syrjän puhumaan kuolemasta - tai siis kirjasta, jonka he ovat aiheesta laatineet.

Olipa osunut monta osuvaa ajatusta yhteen lyhyeen juttuun. Tai siis ajatusta, jotka tuntuvat osuvilta kun itse on sohvalla selällään miettiessä päätynyt juuri samoille jäljille.

Minun elämäni -sarjakuvan vanha mies miettii, millaista olisi jos hänellä olisi vaimo.

Täysin objektiivisesti

Aamun Hesari: Kun yliopiston päivystävä dosentti kommentoi seuraavan kerran vaikka ilmastonmuutosta, on hyvä tietää, että todennäköisesti siinä puhuu vihreitten kannattaja.

Väitöstä yliopisto-opettajien maailmankatsomuksesta valmistelevan Jorma Hietamäen kyselyssä kun vihreät ovat olleet selvästi suosituin puolue.

Ehken ylläty. Tosin voisin kysyä, mikä on minkäkin syytä ja mikä seurausta.

Entäpä Helsingin Sanomien toimittajien maailmankatsomukset?

Teddy & The Tigers

Neljännesvuosisata myöhemmin Brylcreemiä tarvitaan vähemmän mutta soitto yhä käy.

Toinen linkki

X-Pilotin komeita ilmakuvia syksyisestä Espoosta ja Helsingistä.

Teologiaa

- Voiko isi enkelit kuolla?
- Siinäpä aika hankala kysymys.
- No ei oo ku eihän ne voi kuolla ku taivaassa ei voi haudata. Ku taivaassa ei oo maata.

Linkki

Tekno-Kekon Hitchcock

Sumuisa harmaus

Bussi jyrisi, suhahti ohi. Sen imussa kuivat lehdet nousivat tanssimaan.

Junauni

Käsinuken esittämä monologi

Helsingin Sanomat on lähtenyt seksi-ilmoittelun tielle.

Savon Sanomien blogi uumoilee teletunnistetieto-ongelmaa.

MBC Blog luokittelee seksin tuotteeksi ja alistaa sen pikatieteelliseen vertailuun.

Asian sivusta

Luin, että hoitajat eivät tarvitse lisää palkkaa koska heidän hommansa on vain lääkärien ohjeiden noudattamista. Miten heidän korvaamisensa voi sitten olla niin vaikeaa, että irtisanoutumiset aiheuttaisivat potilaille jopa hengenvaaraa?

Meri tuoksui jo talvelta

Taivalsaaren kärjessä seisahduin hetkeksi kädet selän takana kuin Hesarin sunnuntaisarjakuvan vanha mies.

Helikopteri eteni hitaasti ja vajosi Meikun sariaalan alueelle. Alhaalla alkoi kohista kun tovi sitten lahdesta lähteneen moottoriveneen alkamat aallot löivät rantaan.

Liikettä näkökentän rajoilla: jänis ampaisi varastoalueelle veneiden sekaan.

Taivallahdella paukkui. Työmiehet laiturin päässä kai kiinnittämässä niitä kesällä kellumaan ilmestyneitä elementtejä, joita ei enää näkynyt.

John Fogerty lauloi kuulokkeissa osuvammin kuin tietääkään.

I can hear the bullfrog callin me
Wonder if my ropes still hangin to the tree
Love to kick my feet way down the shallow water
Shoefly, dragonfly, get back to your mother
Pick up a flat rock, skip it across Green river

Tänä aamuna

Kävelee hautausmaan vieressä kulkevaa tietä, lauloivat kuulokkeet kun kävelin hautausmaan vieressä kulkevaa tietä. Enkä ajatellut vainajia enkä mielisairaita.

Aurinko nousi, meri höyrysi. Nurmet ja pensaat kimmelsivät jäästä valkoisina. Hengitys höyrysi.

Hietsun viereisen kentän hanhilauma nosti jäykistyen päänsä kun nousin töyrään takaa näkyviin. Askelsin ohi, hanhet rentoutuivat.

Autotalon edessä kiusaantunut vartija viittoili rukousasennossa kyhjöttävää kerjäläistä nousemaan ylös ja häipymään. Kerjäläinen alkoi nousta ylös ja häipyä.

Hetkeksi 90-luvulle

Putoileehan näitä helmiä YouTubeen kun jaksaa odottaa. Dave Stewart: Heart of stone

Lokakuun jäät

Ehdotus rannan jäätilanteen tarkastamisesta ei ollut ihan totinen, mutta siellä ne ohuina lauttoina natisivat, helisivät, kilisivät. Piltit kalastivat kumpainenkin levyn ihmeteltäväksi.

Aurinko, keltaiset puut, sinisenä kimmeltävä tyyni meri.

Taivalsaaren kärjessä nousi vene kuorma-auton lavalle ja edelleen aitauksen sisäpuolelle talviteloille. Kaksi muuta odotti vuoroaan laiturinräyskän juurella.

Ulkoilu ei rauhoittanut seuraavaa sukupolvea eikä kanakastikekaan. Käytösrangaistuksia oli jaeltava ja lopuksi paloi iltasatukin. Mutta sovussa unille.

Hammaslääkäriliitto suosittelee salmiakkiaakkosia. Heidänkin on elettävä.

Alaviite

Aloittaessani armeijassa huomasin heti, että järjestelmä pyrkii hävittämään ihmisarvon, lausuu nykyinen siviilipalvelusmies aamun Helsingin Sanomissa.

En taida kommentoida.

Keltainen kirpeä

Keltaisia puita, osin jo paljaitakin. Ilmassa kirpeyttä, ei eilistä tuulta eikä toissapäiväistä lämmintä kosteutta.

Kuulokkeissa valokuvaaja Lindroos kertoi hiljaisella äänellä teho-osastosta Bagdadissa.

Hietarannan ja Taivalluodon väliä purjehti kaksi valkeaa joutsenta ja kuusi rumaa ankanpoikasta. Eilen valkeita näkyi neljä.

Liisa Vihmanen kirjoittaa sotakuvista. Veloena sisäpiireistä. Arne Nevanlinna meistä ihmisistä.

Malèna suomeksi

Vaaleat hiukset selkään saakka. Jakkupuku, hame kapea, kengät korkeat. Sisällä valaistussa raitiovaunussa keskusteluja katkesi ja päitä kääntyi kun nainen keinahteli pysäkkiä eteenpäin.

Vakavan näköinen, huolestuneenkin, omissa ajatuksissaan. Katosi pimenevään iltaan Oopperan risteyksen suuntaan. Matalalattiainen kolisi liikkeelle kohti keskustaa.

Kolme minuuttia kolmosen tuloon, näytti taulu.

Ach, endlich

Alas Smith & Jones: The Nazi general sketch

Sokoksen pysäkillä

Vanha nainen huivi päässä ja reppu selässä kulki keppiinsä nojaten, ojensi kättään kämmen ylöspäin jokaista vastaantulijaa kohti. Väistin. Toisella puolella parveili joukkio jätesäkeistä tehdyistä housuissa. Iso mies pipo päässä örähteli ja huuteli omiaan, huojui kohti, haki katsekontaktia. Väistin.

Mannheimilainen maalattuna L'Orealiksi ei kääntynytkään asemalle vaan oli seiska.

Kolmonen saapui. Sisällä nainen etuosassa käntyi katsomaan, kuka puhuu venäjää kännykkäänsä.

Heräämisiä

Mun mielestä on kyllä tosi typerää et luontoa tapetaan, Poika sanoi tonnikalaa syödessään. Ai mitä tarkoitat, kysyin. No ku kaikkia eläimiä ja kaloja tapetaan ja syödään, Poika jatkoi. Ku miltä sustaki tuntuis jos sua koko ajan jahdattais ja yritettäs tappaa. Ai siinä mielessä, ymmärsin ja jatkoin, että muuten ei olisi kalaherkkuja eikä makaroonia ja jauhelihaakaan. Mut kumminki voitais syödä makaroonia ja leipää, Poika mietti. Nii ja pinaattilettuja, Tyttö lisäsi.

Olin odottanut, että tähän keskusteluun päästäisiin vasta kouluiässä.

Pitänee alkaa laittaa talteen hyviä vegaanireseptejä.

Jotain lainattua

Kemppinen: Suhtaudun surullisesti ihmisiin joilla ei ole unien kotia.

Tosiaan.

Kuin morsian

Yhtäkkiä muistin tarkoin, miltä lapsuudenkodin alaoven kahva tuntui kädessä ja miltä avain kääntyessään lukossa.

Messinginvärinen hissin ovenkahva, laskeutuvan korin ääni, salvan loksahdus, alaskääntyvän puupenkin kolahdus ja sulkeutuvan haitariveräjän tchwässähdys.

Vaikken ole käynyt talossa 24 vuoteen.

Jäävesituuli.

Vastarinta osoittautui hyödyttömäksi. Ne saivat minut.

Pilkistävä aurinko kimmeltää märässä kadussa

Pihalla ripotteli jäävettä. Palasin vielä hakemaan sisältä keltaisen sateenvarjon.

Eduskuntatalon kohdalla toimittaja tervehti yrmeästi.

Kukaan Hulluilla päivillä tungeksijoista ei toiminut moitittavasti, mutta jo viiden minuutin jälkeen teki mieli lyödä jotakuta. Lisää tähän vertaus minkeistä tai häkkikanaloista.

Perhekokoinen Chicken Hawaiji ja tavallinen tonnikala-sipuli.

Palasin ilman keltaista sateenvarjoa. Vanha se olikin ja rikki.

Kymmenen kymmenen

Aleksis Kiven päivän merkintä pitäisi aloittaa siteeraamalla kirjailijaa.

Spårakiskot oli pinottu ajoradalle, katu kaivettu kuopaksi. Hajusta päätellen avattu viemärikin.

Opelissa oli spoileri, tuunatut vilkut ja rallisoundit joten tottahan sen tuli ohittaa autojono oikaisemalla jalkakäytävää pitkin. En ehtinyt kertasinkoa repusta.

Ollapa Heinäluoma kohortteineen vielä vallassa. Heidän hallituskaudellaan ei ollut palkkakuoppia.

Talvea ilmassa jo.

Isoja äijiä

Kävi ilmi, että tällaisia on enemmänkin.

Jopa jokunen hauska.

Sinisiä valoja

Sinisten valojen meri.

Palomies lakaisi asvaltilta jotakin. Ambulanssin sivuovi auki. Poliisi puhutti autoilijaa.

Väkijoukko polkupyörineen ja skoottereineen.

Mene rauhassa, ystävä

Eläinten päivä eilen.

Liikahdus ja selän kimallus paljastivat eteisen mattoa ylittävän sokeritoukan.

Katselin kun se vilisti seinänrakoon suojaan.

Yöhymy

Arjen hauska sattumus taiten kerrottuna.

Kulttuurimme kivijalkoja

Yksi jonon autoista jytisi bassarin tahtiin: Ganes ja Get on. Käännyin ja katsoin: ei karvanoppacorolla vaan harmaa kallis Volkswagen, ratissa pukumies paitasillaan ilme peruslukemilla.

YouTubessa Richard Stanley kertoo ainakin vielä: Making of Roadrunner: Intro, Day One, Day Two, Day Three, Day Four.

Ryhti ja vastapestyt hiukset

Liikennevaloissa tuoksui kahvi.

Autoletka suojatien päällä kuten siinä kohdin aina. Vihreä paku yritti liikkeelle juuri kun joukko lähti ylittämään sen edestä, nytkähti pysähdyksiin, jäi soittamaan torvea. En kääntynyt katsomaan.

Parhailla lastenkutsuilla on aikuisten herkkuja. Kin. Ahvenpatee, tonnikalapiiras ja kylmä olut valaisevat yhden syysillan. Mitä vanhempia ihmisiä, sitä enemmän mielenkiintoista kerrottavaa.

Ootko sinä perhonen, kysyi hymyilevä rouva kaupassa siivet huomatessaan. Eiku keiju, Tyttö oikaisi.

Keittiömestarin tapaus. Timjamin mielestä selvä, Pahan Kanin mielestä ei.

Kaarina Davis: Rankka kutsumus. Loputtoman nöyristä sairaanhoitajista, resursseista, priorisoinnista, osastonhoitajista, lääkäreistä. Jatkokeskustelu teemoista odottanee jossain.

Suomi 1980 - 2007 ja

Hoitajapula pahenee päivähoidossa, kertoi aamulla Helsingin Sanomat ja aamupäivällä todellisuus. Palkoistakin puhuttiin.

Illalla YLE Teemalla Pelle Miljoona 1980. Soundi tuttu kuin eilen. Mutta soittajat enemmän kuin päivän vanhempia. Missä välissä.

Junakohtaus: Mutta työt hoidetaan

Kuun kanssa

Illan päätteeksi tielle nousi usvaa kun väsyneet miehet ajoivat kohti kotia ja melkein pyöreä kuu liiti heidän kanssaan.

Ja stereoista soi haikeana Scandinavian Music Group.

Syksyn sävel

Työtä. Kritiikin ja itsekritiikin aikaa.

Purepa nyt varovasti yhteen, kuului. Katossa pupu ajoi polkupyörällä taivaalla. Koetin varovasti kielellä.

Kierreliukumäki. Postinkantaja oikaisi kärryineen rannan kautta. Lenkkeilijän kengät ratisivat hiekkakäytävällä. Vanha mies jäi katselemaan keppiinsä nojaten. Dieselveturi murskutti satamaan päin letkan konttivaunuja ja avo. Lapset kohtasivat ensi kertaa ja viiden minuutin päästä jo leikkivät yhdessä kuin ikänsä. Yhtä mutkaton oli ero, joo mekin lähdetään ihan kohta.

Pallon potkaiseminen, lähes unohtunut nautinto. Ja se kaikki kura. Vanhat tuoksut silloin yhtenä päivänä. Lämmin asvaltti, fillarinrenkaiden laulu, Väinämöisenkatu 1977. Maatuvien lehtien lämmin löyhkä, märkä heinikko kumisaappaan alla, kolo lippaan ja kädensuojuksen välissä. Busterit ja Korkkarit Lapinlahdenkadun divarista.

Mullon pääkallo täynnä haavetta, Poika sanoi.

Ettäkö Turkuun.

Facebook livertelee joka suunnasta. Epatot.

Kadunvaltaajat

Tällä hevosliikenteen aikaan rakennetulla niemellä auton joutuu joskus jättämään hetkeksi jalkakäytävälle.

Näppituntumalla sanoisin, että ne hetket pitenevät koko ajan. Remonttimiesten pakettiauto seisoo talon edessä jalkakäytävällä koko päivän. Lähettifirma pitää jalkakäytävää parkkiruutunaan, autot vain vaihtuvat. Ravintoloitsija tuo krouviinsa tavaraa ja jättää auton jalkakäytävälle tuntikausiksi.

Ketterä jalankulkija mahtuu auton ja seinän välistä kunhan muistaa nostaa sateenvarjon ylös. Vaatteet tosin saattavat kuraantua. Lastenvaunut tai pyörätuoli on rynkytettävä ajoradan kautta.

Lisää pysäköintitilaa vinoparkkeerauksella. Paha, mutta hyvä.

Syyskuu

Estonia amerikkalaisittain

Otsikko Estonia houkutti JIM-kanavalle, mutta "dokumentti" osoittautui amerikansellaiseksi.

Vähän uutiskuvaa, paljon juontajaparin naamoja, löysästi spekuloivia haastateltavia, hämmentyneen näköisiä alan asiantuntijoita. Sekaan ilmoitettiin ikään kuin varmana tietona tutkimuskomission tai Ruotsin hallituksen "haluavan" sitä ja tätä ja "ihmisten" "vaativan" sitä tai tätä.

Lopuksi ilmoitettiin "tässä ohjelmassa" "todistetun" jotakin.

Ehkä Estonian upottivat aallot tai ehkä ufot tai ihmissudet tai ehkä jokin muu, mutta tämä ohjelma ei asian ymmärtämistä auttanut.

Verkko tarjoaa turmasta perinteistä kantaa ja eriävää mielipidettä. Ja tietysti Onnettomuustutkintakeskuksen sivut, joilta löytyy monenlaista mielenkiintoista maalta, mereltä ja ilmasta.

Lauantailounas

Perunamuusia. Kalapuikkoja. Kastike kermaviilistä ja sinappikurkkusalaatista. Ruisleipää. Tölkki vaaleaa tshekkiolutta.

Stuka-lentäjä

Aikalaiset totesivat ilmeisesti Hans-Ulrich Rudelin ikäväksi ja ylimieliseksi ihmiseksi, mutta saavutukset ovat kyllä mittavat. Yksi tuhottu taistelulaiva, yksi risteilijä, 70 maihinnousualusta ja 519 panssarivaunua.

Rudel ammuttiin alas 32 kertaa, mutta aina hän kapusi ohjaamoon uudelleen. Syksyllä 1944 poistui lääkärien kiellosta huolimatta sairaalasta ja jatkoi lentämistä jalka kipsissä. Helmikuussa 1945 menetti toisen jalkansa IT-tulessa, kaksi kuukautta myöhemmin lensi taas.

Kansallissosialistisesta vakaumuksestaan Rudel ei tainnut luopua edes hävityn sodan jälkeen.

YouTubesta pätkä ja toinenkin Rudelista työn touhussa ja yksijalkaisena.

Syksy saa

MR Kameran ikkunassa Nikoneita rivissä, Lapinrinteen liike tyhjin tiloin. Pizzerian edessä parveiltiin, oreganon tuoksu karkasi Albertinkadulle.

Bulevardilla kolme juoksijaa kahisi rinnan tuulipuvuissaan. Kaijassa Porin Karhu ja Iso-Pukki.

Järjestelyveturi kävi kurkkaamassa mutta kääntyi takaisin ennen risteystä. Valoista lähtenyt rekka vedätti pitkään ennen kuin vaihtoi, ahdinko se vihelsi.

Itämerenkadulla matala vastavalo piirsi vastaantulijat kultareunaisiksi silueteiksi.

Ennen vanhaan ei lenkkeilty hautausmaalla.

Hietsussa vesi korkealla. Viereisellä kentälle oli ilmestynyt palatsiteltta, harmaahaalarinen vartija tarkisti sitä ympäröivää aitaa. Aurinko vajosi Seurasaareen, sytytti vielä hautiksen aidan leiskumaan kultaa. Taivallahdella joutsenet iltapalalla.

Väiskillä jalkapalloa ja petanqueta. Aurinko ylsi vielä maalaamaan koillisesta säksättävän helikopterin ruusunpunaiseksi.

Pahenevat poliisit

Aleksilla oli nukkavieru pierunhajuinen miehistöhuone, päivystäjänä Huusko, jolla kulunut villatakki ja siniset lämpöpuvunhousut ja joka piti savusilakoista. Kiireistä ja keskeneräistä, mutta kodikasta. Harjunpään työtoveritkin olivat kovasti sympaattisia.

Pasilasta leposijat vietiin alkuunsa pois, ja kohta Harjunpää kutsuttiin puhutteluun selvittämään, kuka sikailija oli jättänyt miehistöhuoneen lattialle kananmunia. Poliisitkin alkoivat muuttua.

Ensimmäinen selkeä paha taisi olla Poliisin pojan Pärimanni, joka ajatteli vain vuokrarahojaan ja portsarinhommiaan ja kasvatti poikiaan vyön solkipäällä.

Heimolaisissa anekdootit virkavirheistä kuuluivat tietysti teemaan, mutta Rakkauden nälässä poliisisema oli silkkaa pimeyden valtakuntaa. Osastonjohtaja Kontio otti häpeilemättä lahjuksia, Lampinen ja Justicus hakkasivat kaiken muun lisäksi Tipin ja Harjunpääkin hikoili jo kylmää hikeä. Liekö ilmapiiri kuvastanut poliisilaitoksen vai yleisemmin työelämän muutosta kun tittelit ja organisaatiot alkoivat olla yhä mielikuvituksellisempia samalla kuin peruspoliisin asema kävi aina vain epävarmemmaksi.

Ilmeisesti uhkausta siirtää Harjunpää JP:n puolelle ei sitten kuitenkaan toteutettu.

Tahallinen teko

Ahaa, TV-uutisten uusi ilme.

Hetken luulin, että uutiset luettiin jostain syystä saunaosastolta.

Linkillään

Sisar hento valkoinen muistelee Suomesta ja ulkomailta.

Varusnaisen elämää. Kaartinjääkäristä oppilaaksi edennyt Sarita kertoo, miten tulenjohtajia tehdään.

Tiedemies pohtii miehiä, naisiä, äitejä, isiä.

Äidin poikia

Oikeastaan toistuvuus rikollisten isä- ja äitisuhteissa alkoi huutaa korvaan vasta kerratessa Harjunpäitä peräperää. Myönteisiä isänmalleja ei löydy, ja entäpä äidit.

Väitteli Voitto Ruohonen:

Sarjassa toistuvat poissaolevan isän ja välinpitämättömän tai suorastaan pahan ja tuhoavan äidin motiivit.

Heti Väkivallan virkamiehen Kallinen on epämääräistä elämää viettäneen tamperettaren äpäräpoika. Ankara äiti dominoi Harjunpään ja pyromaanin Tapania samalla kun isällä on uusi perhe Vantaan puolella. Juoppo äiti piiskasi Kapteeni Karhun Nallea kunnes tukehtui oksennukseensa, isäpuoli ei asioihin puuttunut. Perheen naiset pukivat Ahdistelijan Jarkon lapsena tytöksi ja ylenkatsoivat aina, mielenterveysongelmainen isä istui keittiön pöydän ääressä ja nojasi hiljaa käsiinsä. Äiti se hakkasi Rakkauden nälän Tipin, murhamies-isä vapautui vankilasta kadotakseen sitten kalareissulla. Pahan papissa tekijä on silkkaa hulluutta ja pahaa, mutta kirjailija Moision vanhemmat jääkylmiä ja ex-vaimo Cecilia hyytävän kammottava manipuloija, lapsiaan kohtaan aivan erityisesti.

Ja itsensä Harjunpään äiti, joka eron jälkeen parhaansa mukaan vieroitti ja erotti pojan isästään.

Pahan papissa lukeekin suoraan:

(äidinrakkautta) pidettiin yleisesti kaikista suurimpana ja jaloimpana rakkautena, jonain lähes pyhänä, mutta ei se pitänyt paikkaansa. Sillä sen rakkauden nimissä tehtiin jos millaisia hirveyksiä, pilattiin tulevien aikuisten mieli ja sielu niin että nämä joivat ja käyttivät huumeita, päätyivät mielisairaalaan tai tappoivat itsensä.

Mutta Satakunnan Kansassa arvioi ammoin Jussi Aurén, että

Äitiyttä kohti ammutun sarjatulen voisi luonnollisesti myös tulkita naisvihamielisyydeksi, mutta jos pitää mielessään, että perhe on aina ollut Joensuun tuotannossa pienoismalli yhteiskunnasta, ymmärtää, että äidin rakentama perhehelvetti onkin metafora niiden rakenteiden murtumisesta, jotka tähän asti ovat pitäneet yhteiskuntaamme koossa.

Työmiehen perjantai

Paistetut vihreät tomaatit.

Harjunpää, pyromaani ja kapteeni Karhu.

Timjami muistelee jonkin Finnairin koneen moottorin räjähtäneen ilmassa. En ole kuullutkaan. Ellei sitten viittaa näihin moottorivaurioihin.

Arvelen, että jos Finskin kone videokameran edessä kyykkäisi kyljelleen laskutelineen petettyä, syttyisi tuleen ja matkustajia loukkaantuisi, näkisimme tapauksen myös YLEn uutisissa. Saatan toki olla väärässäkin.

Kaksi Sturmia ja

Jollei nyt ihan oikea luutnantti Sartion kärkijoukkue ryhmittymässä Murokallion maastoon aamulla 25.6.44 niin ainakin melkein kuin.

Tykkien ja raketinheitinten tulivalmistelun sekä ilmapommituksen jälkeen XXX Kaartinarmeijakunta kävi hyökkäykseen klo 8.10 tavoitteenaan Imatran - Lappeenrannan - Suurpäälän tasa.

Sateenvarjo rikki

Sadekuuron kastelema Munkka kimmelsi ilta-auringossa.

Nelosen määränpäänä Töölön halli.

Raskas uni.

Krrschk

Tzsht

Piip piip piip piip

Ip

Kirjallisuutemme tähtihetkiä

Elämää radioasemalla:

Sitten kahvivastaavalle tuli puhelu, jossa kysyttiin kahviasioita. Olin tänään kahvivastaavan vuorossa, ja vastasin niin hyvin kuin osasin:
Kahvikonseptin myyjä :”Miten te toimitte kahvin kanssa?”
Paula: ”Me ostamme kahvia”
K-konseptin myyjä:” Ja mitä te sitten teette”
Paula:”Me keitämme siitä kahvia ja juomme sitä”.

Myyntisituation päättyi hedelmättömästi myyjän osalta.

Puolijuoksua

Ripottelu kasvoi kaatosateeksi, kohta vesinorot juoksivat poskilla. Tuuli heitti pikkulikan hatun pakettiauton alle. Hämähäkeerasin sen esiin polvien koskettamatta asvalttia.

Tähän päivään asti luulin, että vain elokuvissa ja sarjiksissa joku painelee suoraan märkään betoniin voimattomina katselevien työmiesten huutaessa ja huitoessa käsillään. Oikeasti se betoni on paljon löysempää.

Illalla Tipi meni vempeleellä ja Onerva kutoi ilman sivutyölupaa ja Harjunpäätä ahdisti kaikki. Synkkä, kaoottinen maailma.

Suomi - Puola 0-0.

Shorai shorai

Sediksen tekstistä päätellen Ganes-leffa kannattaa käydä katsomassa.

En muista 70-lukua ihan mustavalkoisena, mutta haalistuneet sen värit olivat.

Entäpä tämä Super Oil and ASD

Jossain on maailma

Kurkkasin Facebookiin kun siitä intoillaan. Muutama tuttu nimi näkyi ja joillakin myös valokuva. Mutta mikä siellä on se koukutus, jota en löytänyt?

Suomalaiset luottavat poliisiin ja armeijaan. Tai siis luottavat yhä, HS muotoilee.

Vähiten luottamusta keräävät Euroopan unioni, lehdistö ja puolueet.

Vielä on älymystöllä töitä tehtävänä.

Pääjoukon jo mentyä

Huomautukset kansalaisjournalismin rappiosta, tai puutteesta, kirpaisevat hetken. Vaikka olisikin itsetutkiskelunsa tehnyt ja tylsäksi verkkopäiväkirjaksi määrittäytynyt. Ja todennut sellaisia, sellaisiakin, mieluusti myös lukevansa. Bloggaajaidentiteetti, bloggaajahermo, jäänteitä ainakin.

Mutta olisihan se kieltämättä mukavaa lukea myös terävää ensi käden tietoa sisältävää odotettua arvostettua analyyttistä skuuppejalöytävää oikeidenmedioidenhengästyneestisiteeraamaa kansalaisjournalismia.

Ehkä sitä jossain onkin, odottamassa löytämistään.

Ihan muusta: katalat markkinamiehet ja predictability ja kaikkea, mutta miksi keksiä pyörää uudelleen. Siksi Gwen Stefani ja 4 in the morning.

Kaiken lisäksi Google Reader

Hiljentämättä suoraan sekaan, ja alkuviikosta katsotaan tilanne. Kieltämättä väsytti ja se parta.

Viitisensataa kuvaa ja muistiinpanot, sunnuntaina skarpeimmat mutta turhimmat. Junassa kohtelias hippi ja bussissa peräti prinsessat muttei onneksi tuoksu.

Futista ei pelata lippis päässä eikä kädet taskuissa. Spårakiskot pinossa ja kirjoitusvirhe, Museokadulla yhtäkkiä vinoparkkia.

Syksyistä kuulastaa. Tänään näin.

Scorchio

Nuorena tiesin, että rantalomat ovat halvasta viinasta maha vyölaukun päällä rellottaen haaveileville. Nyt olen vanhempi.

Kolme päivää nukutti aikaisin illalla, nukutti pitkään aamulla ja nukutti päikkärien aikaan. Neljäntenä mieli lepäsi. Keho lillui lämpimässä meressä tunnista toiseen ja sormet rypistyivät. Viidentenä sarvipää olalla kuiskaili vilkaisemaan hotellin koneelta, ihan vähän. Levoton maailma täytti taas pään.

Mutta lämpö, mutta valo. Antti Litjaa ei näkynyt.

Lasten kanssa ruokalistaa tutkitaan pitempään, kävelymatkat ovat lyhyempiä ja vessoja löytyy enemmän. Illat päättyvät pikemmin. Innostus välittömämpää. Aallon kaatama tyttö nousi pintaan, hieroi meriveden silmistään ja hihkui riemusta. Poika etsi muinaisia kiviä ja mietti, miltä tästä ratsastaneet ritarit olivat näyttäneet.

Ankarassa myötätuulessa tuhatta ja sataa, perämiehen ääni kehaisi. Maanopeus. Sitten moottorien kohina laantui, oikealla Sköldvikin jalostamon tornit ja vasemmalla Katajanokka. Tikkurila, Hiekkaharjun vesitorni ja tummanvihreä metsä. Tömähti ja rullasi.

Keskiviikko

Edellä kulkeva eläkeläispariskunta väitteli tiukkaan sävyyn saksaksi.

Neljä remonttimiestä tyhjensi asuntoa kolmesta ikkunasta alle jalkakäytävälle ajettuun kuorma-autoon. Suuret valkoinen levyt rämähtivät komeasti kohdatessaan teräksisen lavan.

Kaupassa kurotin hyllyltä kahta maitoa.

Kovan päivän ilta

Puusa kertoo absoluuttisen totuutensa nyt Suomesta. Joistain kohdista kokemukseni ovat erilaisia, joistain kohdista kiinnostaisi kuulla lisää.

Isosisko etenee känniääliöilystä vähän laajemmalle. Ja kuittaa siellä seassa hiukan yleispätevän kuuloisesti, että "Luvan antaminen" ei kuitenkaan poista tekijän vastuuta rikoksesta. Koskaanko?

Kuitenkaan kiekkoilija ei saa syytettä kipeästä taklauksesta eikä nyrkkeilijä lyödessään kehässä toisen tajuttomaksi. Toisaalta murha uhrin luvalla ei enää mene läpi. Googlessa vaikka sanaparilla "loukatun suostumus".

Viestintä epäonnistuu aina

Benropen kautta löysin Känniääliö-keskusteluun, ja pienen vaivannäön jälkeen löytyi se kuvasarjakin.

Ensivaikutelmakseni sain, että kaksi nuorukaista johdattelee kaatokännisen tytön kämpilleen, jossa sitten kajoavat sammuneena makaavaan tyttöön.

Jollei nyt ihan raiskaus niin mieleen tulee ainakin, että

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväksi sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan tai saa hänet ryhtymään muuhun hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi.

Yritys on rangaistava.

Olisiko tähän kohtaan kannattanut sittenkin tehdä kuvasarja, jossa selkeästi tyttö tekee jotain eikä niin, että tytölle tehdään jotain.

Yhtä mieltä lienemme kaikki siitä, että puolustuskyvyttömässä kunnossa liikkuminen kasvattaa niin naisten kuin miestenkin riskiä joutua rikoksen uhriksi.

Syksyn kirpeyttä jo

Liki kolme varttia Kampista Paavalin kirkolle. En tiedä, mikä tukki.

Kravattikaulainen virkamies luki OECD-raporttia. Jalan toisen päälle nostanut vaalea neitonen kuulosti puhelimeensa raikkaan itsevarmalta eikä ylimieliseltä. Jouset pohjasivat kun takapyörät osuivat töyssyyn. Hampaasta ei irronnut paikkaa.

Ukkonen murahti ja lopetti. Autiotalo oli kadonnut. Kahdeksan sivua raapustuksia ja sama levylle, mutta ne kuvat.

Palatessa ropisi taas. Jos voittaisin lotossa niin olisin ainakin puoli vuotta jossain Karibialla enkä tekisi mitään, bussikuski sanoi toiselle. Ota minut mukaan, toinen vastasi.

Bussi kierteli märkinä kiiltäviä katuja ja Puksun Esson ympäri. Talot Pihlajamäen päällä. Kviik - klonk, pyyhkijät panivat.

Tunnelin K-marketista appelsiinimehua.

Lauttasaaren takaa

Sinimusta pala taivasta Lauttasaaren takana kasvoi vähitellen. Silloin tällöin välähti kaukainen salama, brumisi vähän. Pilvet peittivät siniset suikaleet.

Matkustajakoneita muutaman minuutin välein, luoteesta kaakkoon. Pienkone, joka kaarteli eestaas. Mustasaaren lautta sinne ja takaisin. Veneitä.

Lapsi lennätti leijaa, mies makasi täysissä pukeissa pyyhkeellä ja katsoi kelloaan, nainen ui pitkään. Kaksikko talutti maastopyörät vesirajaan, sipaisi vaatteet yltään ja juoksi pärskytellen veteen.

Tummeni yhä, salamoi jo Seurasaaren takana, lähdettiin, ehdittiin. Ennen kunnon sadetta.

Poika söi murukastikkeensa itse kasvattamiensa perunoiden kera. Ei olisi uskonut siitä yhdestä mukulasta, joka keväällä kiireessä annettiin siemenperunaksi. Ja osataan muuallakin.

Tosikko(kin) miettii Hesarin yläastehuumori- ja dokailuliitettä. Nähdäpä alkupään numeroita päätelläkseen onko lehti muuttunut vaiko vain lukija. Että oliko se sittenkin jo alusta asti roskaa.

Katu on taas vallattu, ja sehän on mahtava juttu, ainakin Hesarin mielestä.

Ja kyllä: 100 tuntematonta on journalistisesti parhaita suomalaisia blogi-ilmiöitä pitkään aikaan.

Keskellä kulttuurikaupunginosaa

Tunturilaakson tienoo

Linkkari

Miksi en päivitä kotisivuani, kysyy Taloussanomat via Matkalla. Itsekin päädyn aina vain useammin asioimaan liikkeessä, jonka hinnat ja tuotteiden saatavuus selviävät jo kotona.

Kun saksalaiset Helsingin valtasivat, muistelee Kaupunkilainen Pertti Nyberg. Töölöötä vai Töölöä?

Anssi Rauhala piirtää jo seuraavaa Anni Isotaloa.

Puusa muistelee kokemuksiaan eräistä maista. Viimeksi sai osansa Kepu ja seuraavaksi Suomi.

Sisällissodan kaava

Beevorin Espanja-kirjassa kenraalit nousivat kapinaan, minkä jälkeen tasavaltalaiset nousivat aseisiin ja teloittivat alueillaan nationalistit minkä jälkeen nationalistit etenivät ja teloittivat sitä mukaa valtaamiltaan alueilta tasavaltalaiset, jotka alkoivat Stalinin opein teloittaa myös omiaan sitä mukaan kuin kommunistit saivat valtaa. Lopuksi sota loppui ja voittoisat nationalistit teloittivat varmuuden vuoksi vielä lisää ihmisiä.

Toteaa jo johdannossa kirjailija:

It is difficult for younger generations to imagine what life was really like on that age of totalitarian conflict. Collectivist ideals, whether those of armies, political youth movements or of trade unions, have virtually all disintegrated. The passions and hatreds of such an era are a world away from the safe, civilian environments of health and safety, and citizens' rights in which we live today.

Päivänäytös

Salama välähti kun otin kuvaa lätäköstä. Enkös juuri painanut salaman pois päältä, tarkistin, mutta tosiaan, salama.

Välähti ja saman tien paukahti, kerta toisensa jälkeen. Vaikka varta vasten ulkona olinkin, tämä oli jo melkein liian vaikuttavaa. Kuulosti kuin viereiseltä pihalta olisi ampunut raskas patteri. Ja se lähimmäs osunut ei enää paukahtanut vaan räsähti kuin peltikatto olisi haljennut. Korkeiden korttelien keskelläkin taivaan osoitteleminen tukevalla metallivartisella sateenvarjolla alkoi tuntua huonolta ajatukselta.

Rännit rätisivät, pärskyivät valkoista kuohua kauas asvaltille. Aallot pyyhkivät jalkakäytävää, holahtivat katuojaan, hidastivat roskien kasaamalla padolla ja kiersivät eteenpäin.

Jotkut autot hidastivat ja kahlasivat varovasti, mutta varsinkin taksit kiihdyttivät vauhdilla läpi ja katosivat vesiseinän sisään. Bussi ensin kaasutti, sitten jarrutti jyrkästi niiaten kesken lätäkön, tuskin sentään kamerani takia.

Neitonen epäröi ja mietti hetken, sipaisi sitten kengät jalastaan ja kahlasi paljain jaloin järven halki. Mies tuli ja alkoi raivata muoviharavalla lehtiä viemärinritilän päältä.

Kotona ripustin vaatteet kuivumaan.

Alitajunnasta, päivää

Vene melottiin pihallemme, jossa sukellusvene jo odotti kansi ja torni vedestä pilkistäen. Ennen alukseen nousua piti aukaista tornin tyvestä luukku ja heittää käytetyt astiat sisään. Ne putosivat isoon terässsuppiloon ja kalisivat jonnekin alas. Kestävää keramiikkaa tämä sukellusveneastiasto, ajattelin. Alhaalla E asetteli kupit pakkeihin ja lisäsi tiskiaineen koneeseen.

Kännykän piippaus tunki unen läpi ja vaati tähän maailmaan. Lyijynpainava väsymys.

Ulkona kumisi ukkonen.

Ylimääräinen ratajätkä

Ylimääräinen ratajätkä Hyvärinen on laatinut podcastin. Voisiko olla mielenkiintoisempia aiheita kuin linjaradiot ja rautateiden äänet, ja tuotos kävisi lyhyestä radio-ohjelmasta. Suositeltava uutuus.

Itsekin tuli takavuosina puuhattua vastaavaa, mutta sanomisen loppuessa ja kiireiden viedessä hihna pysähtyi. Eikä podcasteja ole viime aikoina tullut oikein kuunneltuakaan.

Mutta jospa jonain päivänä sittenkin vielä. Taidanpa kuunnella omalta koneelta muutamia junien ääniä.

Ja tutustukaa Podcasthakemistoon.

Mahdollinen tuohituomi

Pilvivuoret ajoivat kaupungin päälle, mutta pouta pysyi.

Ihan kuin paljon kuplavolkkareita, kesäkö. Ja Manalan suunnasta hyvän ruoan tuoksu. Lentokoneita otti korkeutta kaupungin yli. Pariskunta palasi soutelemasta Töölönlahdelta, seuraava jo tyrkyllä. Ja suihkulähteen luona yksi dragonvene.

Oikotie yliopiston kasvitieteellisen puutarhan läpi, ensi kertaa. Ihan sen salaperäisen kuin ruskean koivun näköisen edessä luki kyltissä, että tuohituomi. Hake haisi, tuoksui. Kasoina siellä täällä.

Jylinä, kovin kova suihkumoottoriksikin, hopeanhohtoinen Hornet suhahti matalalla keskustan yli pohjoiseen.

Senaatintorilla naamioverkon alla sodanajan lentokone, sotkuauto, sekalaista kalustoa. Lapset kipusivat BMP:n kannelle miehen kuvattaviksi, mustabarettinen asteli merkitsevästi paikalle. Ei se rikki mene mutta oman turvallisuuden vuoksi, teräviä kulmia ja sellaista. Miten noin pieni tykki, nainen epäili.

Rautatientorilla virkamiehet nojailivat maijaan.

Kirjapinoja

Pitäisi alkaa lapioida huonoimpia kirjoja takaovesta ulos kun hyllyihin ei enää mahdu. Kerran kyllä yritin, mutten raaskinut pudottaa kirpparille ilmaiseksi lähtevään kassiin kuin kai kolme.

Jorma Blomqvistin Kuvaus, kehitys ja hämmästys - Lehtikuva historian peilinä lähti Kirjatorilta mukaan kympillä. Otsikko toki varmisti selustaa, mutten tiedä, miksi taustaksi piti kerrata muutenkin hyvin tunnettuja maailmanhistorian tapahtumia. Anekdootit ja muistelot suomalaisesta lehtikuvista ja -kuvaajista olisivat kantaneet ilmankin.

Suomalaisen tarjouskorissa nakotti Beevorin The battle for Spain, ja piti oikein kysyä kassalta, oliko punainen hintalappu 3,95 tosiaankin oikeassa kirjassa. Kuulemma.

Aamun HS:ssakin arvioiduissa Robert Capan muistelmissa lappu selvästikin oli oikea. Siihen en taipunut.

Nostalgioita

Sallan lukupäiväkirjan Kolme muskettisoturia. Kirjojen ulkonäkö ja tuoksu, seikkailut D'Artagnanin ja kumppanien mukana ja katala kardinaali. Luettava uudelleen.

Kiitotie.net ja Lockheed Constellation. Piirrosversioita kauniista koneesta joissain 50- tai 60-luvulla painetuissa poikain lentokonekirjoissa, joita luin mummolassa arviolta 35 vuotta sitten. Ikkuna toiseen maailmaan.

Gena-krokotiilin syntymäpäivälaulu ajalta, kun jakaukset olivat suorat, kynnenaluset puhtaat ja kirkassilmäiset kansat marssivat yhtä jalkaa punaisen lipun alla. Tätä versiota en ollut nähnyt, mutta laulu ja venäläiset, anteeksi, neuvostoliittolaiset lastenohjelmat kuuluivat 70-luvulla lasten arkeen.

Ja Penalandian komeat laivakuvatkin kuuluvat tähän.

Poliittisesta toimituksesta

Ihmissuhde-Henry on törmännyt merkillisiin luoteihin. Niistä keskustellaan myös muun muassa SportsShooterin foorumilla ja Little Green Footballsissa. Koiranpentuversio.

Halla-aho on palannut kesälomalta.

Vaihtoehtoinen jätehuolto on vielä lapsenkengissä, huomattiin Kokoonpanolinjalla.

Syksyn odotusta

Sade taukosi, mutta harmaa hämäryys jäi. Ja kosteus ja kuumuus.

Poissaolevan oloisia ihmisiä, joku istui terassilla tuijottaen tyhjyyteen, joku lenkkeili, joku kantoi pizzalaatikkoa jättäen jälkeensä oreganon tuoksun. Kulmalla kaksi turistia tutki karttaa. Moottorivene ajoi satama-altaaseen ja hiljensi nyökäten.

Hautiksen takana lisää lenkkeilijöitä. Hietsussa pää vedessä, riisuutuja rannassa, lauma laihoja lokkeja matalalennossa, hanhia harppomassa kohti vettä. Neppiskisat.

Ritzin neonkyltin sininen valo ja Eliten keltaiset. Terassilta kovaäänistä keskustelua, puistonpenkillä nukkui partainen hahmo.

Kid Shelleen

YouTuben kokoelmat paisuvat. Sanoisin, että Lee Marvin veti hyvin. Ja Cat Ballou pitäisi nähdä pitkästä aikaa.

Kumpikohan olisi Rollareiden paras? Little T&A vai Neighbours?

Venäjän junaturma

YLEn TV-uutiset ihasteli presidentti Putinin tarttuneen määrätietoisesti pelastustoimiin. Pätkässä loma-asuinen presidentti lateli kännykkäänsä jämäköitä komentoja. Pidemmässä versiossa hän varmaan vielä ohjeisti että Anishin ohjaa sitten liikennettä pohjoisessa risteyksessä ja Tshugalov vartioi penkalle pudonneita pakaaseja mutta pitäkää Kuznetsovin veljeksiä silmällä, laiskansorttisia ovat.

Viivästyneen junan suomalaismatkustaja hirvitteli, kuinka kokonainen vuorokausi on jouduttu virumaan ilman suihkua.

Hengenlähtö siinä on ollut lähellä.

Vaikka ei saisi virnistellä vastauksille tietämättä, mitä ja miten kysyttiin.

Se oli tuloillaan

Verhojenkin läpi salamat valaisivat huoneen, toinen toisensa perään. Paukahti, kumisi, jyrisi. Silmien sulkeminen himmensi hiukan.

Liu'uin pois, nukuin.

Aamulla katu oli märkä.

Ja Parikkalassa 30,7 astetta

Twingo oli jätetty pihalle vievän luiskan kohdalle. Takalasin pölyyn raapustettu Hienosti pysäköity! Mutta se oli eilen.

Tänään lotisi aikansa, loputtua ulos muka raikastuneeseen ilmaan. Lehmukset ja märkä pöly tuoksuivat, mutta osa asvaltista kuivui hetkessä eikä kostea kuumuus kadonnut mihinkään.

Torikahvilassa kaksi miestä pyysi jättämään maitovaraa. Täähän on kuumaa saatana, kiikkerään pöytään istuutuva eri ärähti, ja että laitoin sulle kaiken kerman perkele.

Kivelänkadun vehreä lehto. Töölönlahden maisemissa kuvaaja tähtäili hanhia. Sanomatalon alakerta yhä mammakahvila.

Illalla tuoksui meri ja aurinko paahtoi utuharson läpi. Lauttasaaren sillalta erottui ruskean pakokaasupilven alla hiljentelevä katamaraani, Tallinnasta kai. Väki viiletti polkupyörillä, rullaluistimilla ja skeittilaudoilla. Meilahdessa ripotteli vettä.

Nukkuvat tenavat pyöriskelevät kuumissaan.

Jarruvarjo

Digicamera.netistä Juha Hartikaisen kuvia Rissalan lentonäytöksestä.

Liikkuva galleria

YouTubesta Women in Film.

Liian monta tiiliseinää: bändikuvia pahemmasta päästä.

Kuin uitettu veturi

Animaatio verkossa esitti sadealueen vetäytyvän iltapäiväksi länteen, mutta.

Ulkona jäi poikkeamiseksi: höyryjuna lähti, Hr1:n kannella korkeuksissa oli liukasta ja Dr13:n ääni hiveli korvia. Sitten sade taas yltyi ja ajoi väen tungeksimaan sisälle. Kuumaa ja meluista.

Rasvan ja maalatun teräksen tuoksut. Tyttö ihasteli keisarin junaa ja halusi kiertää korjauslätän vielä kerran. Meccanoita yleiseen rakenteluun, pienenä minullakin, mutta ei niistä legoille ollut vastusta.

Hangon tiellä sade piiskasi tienpinnan valkeaksi vaahdoksi, mutta Seitsemän veljen konnuilla jo poutaantui. Helsingissä kadut vallan kuivia.

TV:n vanhassa dokumentissa tiedostavat mustavalkoiset nuoret kertoivat kapitalismin kataluudesta. Kiitotiellä on lentokoneita Rissalasta.

Helsinki lauantaina 11.8.07

Tuorein havainto: 11.08.2007 16:50 lämpötila 25 °C, paine 1014.6 hPa, kosteus 57%, itätuulta 4.3 m/s, tunnin sadekertymä 0 mm, selkeää (0/8) (Ilmatieteen laitos, Kaisaniemen havaintoasema)

Oli sittenkin vielä tänä kesänä kaivettava pöytätuuletin kellarista. Se helpottaa vähän.

Hiekkakenttä oli täynnä autoja, niitä riitti nurmikoille ja kadunvarteenkin. Polkupyöriäkin tavallista enemmän. Hiekalle mahtui vielä, mutta paahtoi miltei liian kuumasti.

Narahtava paukahdus, kun Toyota peruutti liikennemerkkiä pitelevään betoniporsaaseen. Kaukoitäinen seurue nousi autosta tarkastelemaan vaurioita.

Eks nii isi et jos Elvis eläis ni se ois maailman kuuluisin laulaja, Poika varmisti. Arvelin sen pitävän paikkansa.

Urheilukanavalta olisi tullut Bayernin peli, mutta Poika halusi nähdä ajan olemusta käsittelevän dokumentin loppuun. Myönnyin.

Sädehtivä silta

Helleviikon illat, kun lapsiperheetkin viihtyvät rannalla pitkään.

Silmiä kirveltävä auringonsilta, joka piirtää polskijoiden siluetteihin hopeareunat ja puhaltaa roiskeista lasia. Kuumaan hiekkaan kaivautuvat varpaat. Ohijuoksevista jaloista kirjan sivuille ropisevat rakeet. Kaiuttimista kantautuva poppi, huudot beachvolley- ja ultimatekentiltä.

Varjot pitenevät jo. Kohta syttyvät nuotiot ja saapuvat kitarat. Highschoolnuoriso alumiiniset oluttölkit sileissä käsissään tanssii tulen ympärillä leveäksi englanniksi ja valtameren fosforinhohtoiset mainingit kohisevat kauas hiekalle aina aamuun asti.

Fade out video and audio

Skarveja

Uusi halpa kirjakauppa Kampin ostarin naapurissa. Juho Gartzin Leikkaaja ja Jukka Hytösen sekä Pamela Mandartin Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg. Anekdootteja ja alan asiaakin. Kuvaamisesta, leikkaamisesta ja valaisusta olisi voinut olla vielä enemmänkin.

Helteessä

Raitiovaunuja jonossa. Torvet soivat närkästystä, ihmisiä kiersi vaunujen välistä, autot tungeksivat. Auringonpaahde.

Vaunun vieressä haalarimies polvella avoimen luukun kohdalla.

Takaa tullut kolmonen kytkettiin matalalattiaiseen. Se työnsi uutuuden varovasti pois risteyksestä ja Erottajan suuntaan.

Suma alkoi purkautua.

Katoavaa

Pahvilaatikosta putkahti vanha albumi ja kansiollinen negatiiveja. Skannerilla ja pienellä käsittelyllä sai amatöörikin muutamasta negasta jotenkuten katsottavia. Albumissa ei ole tekstejä, numeroitujen negatiivien yhteydessä lyhyitä kommentteja, lempinimiä. Osa on selvästi väärissä lokeroissa ja albumista on putoillut kuvia, jäljellä vain kiinnityskulmia.

Tunnistin isovanhemmat ja heidän vanhempiaan, luullakseni yhden isotädin. Mutta ajat ja paikat jäävät hämärään eikä tule heti mieleen ketään, joka olisi enää kertomassa. Kuka matkusti tuolla Kuhmon ja Kuusamon väliä kulkeneella linja-autolla, mistä mihin ja miksi? Missä ja milloin S/s Heinävesi lähti laiturista? Henkilöiden iästä päätellen 20-luvulla.

Kuinka paljon historiaa jää unohduksiin sukupolvien kadotessa.

Periaatteessa totta

Digicamera.netistä päätyi kuuluisiin kuvamanipulointeihin.

Kaksi kaupunkia

Veloena kirjoittaa kaupungin turvallisuudesta. Samoin Vera.

Ramstein 1988

Kiitotie.net ja Wikipedia ja Roland Fuchsin kertomus.

Harjunpää ja Onerva

Sallan lukupäiväkirjassa Harjunpää ja ahdistelija. Ja ahdistavia kohtauksia Joensuu osaa kirjoittaa, yhtä lailla uhrin kuin tekijän puolelle. Entä voiko siitä päätellä, että paha on yhteiskunnan vika.

Mutta takuuvarmasti asuntovelka painaa, kahvi on pahaa ja Ladan virtalukko hajoaa ratkaisevalla hetkellä. Ja poliisilla ei ole, kelle soittaa.

Loistavia kirjoja. Pitää lukea uudelleen, taas kerran.

Erehdyin ajattelemaan jotain ihan muuta kun halkaisin ruisleipää. Ainakin kokkiveitsi on terävä. Ja veri talouspaperissa hapettuuu yllättävän nopeasti ruskeaksi.

Kuumaa hiekkaa

Tuulen ja pilviharson vuoksi rannalla ei ollut luvattua hellettä, mutta täyttä silti. Tenavat polskivat, kävivät hytisemässä, lämmittelivät pyyhkeessä tai vedessä, rakensivat hiekkalinnaa ja tekivät hiekkaenkeleitä.

Kaksi miestä työnsi pullearenkaista tarpeistokärryä raskaasti halki erämaan. Yksi poseerasi ja toinen asetteli heijastinta, pariskunta asteli paikoilleen, elokuvakamera kävi, pariskunta poistui, tavarat pakattiin. Jotain tapahtui.

Blogivuosia jo. Tutut nimimerkit löytävät parin, eroavat, jatkavat elämäänsä, löytävät uuden. Pitkien linjojen huomaaminen saa yhtäkkiä lukemisen tuntumaan enemmän tirkistelyltä.

Muurahaisten lentopäivä

Häikäisevä rutikuiva aurinko. Bussissa vastapäinen itämainen pyyhki silmät kiinni otsaansa.

Kivijalan jäännökset, rikkinäisiä Paloheimon kattotiiliä ja koristekaakeleiden kappaleita. Pukkisaaressa lie ollut joskus talo. Rannassa kolme slaavia nosteli ongella kaloja, yksi käytteli pallogrilliä. Faija nuorna miesnä kiersi kaverinsa kanssa Eurooppaa Kuplalla. Poplarit päällä. Ennen syntymääni, mutta olen nähnyt kuvia. Riemukaarta ja sellaista, vanhojen vedosten haipunein värein.

Jäätelötötteröiden voimin, minulle marjasorbettia, pienetkin jaksoivat kävellä kotiin. Turkoosi auto pysähtyi kadunvarteen ja bestman sekä yhtä tyylikäs valokuvaaja saattelivat hääparin poseeraamaan Sibeliusmonumentti taustanaan. Ja ilmakin oli kuin morsian.

Ulko-ovella haroin vielä lentomuurahaisia hiuksistani.

Kotona seuraava sukupolvi ei olisi jaksanut edes suihkuun, mutta huuto ei tapa.

Hankin parempaa luettavaa

Lipsasesta ja Rusosta Lipsanen kirjoittaa kaupunkimme kehittämisestä. Mutta etenkin, että

Tämä on dilemma, jota en osaa ratkaista. Ainakaan vielä. Bloggaan kyllä heti, kun keksin ratkaisun.

Tuntuu heti luotettavammalta ja uskottavammalta kun joku ei ole tietävinään varmasti kaikkea. Vaikka iskevässä kolumnissa kuulemma niin pitäisi uskotellakin.

MBC blogissa Ari Kallio on vastannut kirjoitustaan kommentoineelle nimimerkille ja saanut hatunnoston.

Yritin kuukkeloida oppia valaisusta ja päädyin Strobistiin. Mielenkiintoista luettavaa useammallekin istunnolle.

Kotiseutu

Retki tehtiin Mestaritallin maastoon. Meri kimmelsi, ravintolan terassilta kantautui lasien kilinää. Mattolaiturilla kuurasi kaksi naista. Tenavat miettivät, miksi mummin luona pesupaikka on valettu kuivalle maalle. Perustelin.

Hylätyn laiturin vierellä minihietsussa voi kastella varpaat ja heitellä ajopuita takaisin mereen. Mustasaaren lautta pörisi laituriinsa. Tuuli toi selältä aaltoja, joista kallio pärskäytti taideteoksia. Tyttö kahlasi lahkeet märiksi.

Vanhan miehen monumentilla pienet lurittelivat laulunpätkiä ylös putkiin. Kameroita kantavia turisteja nauratti. Kirjaston takaisella pätkällä komeilivat ilman asukastunnusta pysäköineissä maksulaput.

Puistossa sain pyttipannua ja marsipaani-suklaa-kirsikkakakkua hiekasta, ruohoista ja kävyistä. Nyt oon syönyt tosi paljon herkkuja, kiitin. Nii ja sun hampaista kuluu kiille, Tyttö muistutti. Pyysin ja sain xylitolpurkkaa happohyökkäyksen katkaisemiseksi. Käpyjä nekin.

Nokka pystyssä

Kolea eilinen. Olin vähällä alkaa etsiä pitkiä housuja. Tänään jo lämpenee taas.

Finland for thought yrittää ymmärtää suomalaista perimysjärjestystä. Lisäksi kommentit.

Ilmailumuseon päätähteen palattiin vielä YouTuben avulla. Sinne on tällä välin ilmestynyt paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten Honey B & T-Bones. Aikanaan vielä tuli kierrettyä keikoilla kuuntelemassa.

Pihapuu heiluu tuulessa

Olin luullut Ingmar Bergmanin kuolleen joskus 80-luvun alussa.

Bush ja Häkämies ovat taas tappaneet jonkun panttivangin.

Toivottavasti Lindholm/Jari Mr pian kertoisi, miten Afganistanin ja Irakin tilanteet olisi ratkaistava. On ehkä kertonutkin mutta jäänyt minulta huomaamatta. Ainakin Vanhasesta on päästävä eroon, arvaan.

Ensi havaintoja

Töölö on kesäviikonloppuna unelias, joten perinteistä maaltapaluun temposhokkia ei tullut.

Ovat tällä välin pykänneet Runskin ja Hietaniemenkadun risteyksestä kiertoliittymän.

Jokin tuoksuu kovin hyvälle ja muistojen loppukesille. Lehmukset jotenkin, luulen.

Sateiden halki

Kastepisarat ohrantähkissä. Kireä ropina tuulilasissa. Sadetta, paistetta, kaatosadetta, paistetta, sadetta, paistetta.

Jossain heinää vielä seipäilläkin. Nuoripari Corsassaan jäi ohituksen jälkeen vasemmalle kaistalle. Takaa tulleen tummanharmaan Väyrysen jarruvalot välähtivät kahdesti, kohta koukkasi oikean kautta ohi. En nähnyt käsimerkkiä ihan tarkkaan.

Tähtihovissa ralliajajan näköinen söi maansiirtoliikkeen paita yllään salaattia ja raejuustoa. Univormuiset neitoset kiidättivät annoksia pöytiin, buffan ympärillä tungeksittiin. Palautuskärryn suunnasta kilsrämähdys. Hahmo kyljellään sirpalemeressä nousi, puisteli, poistui vähin äänin. Tien ylittävässä putkessa seisoi auringon paahtama ilma arviolta 45-asteisena.

Mäntsälän kohdalla satoi vielä. Korson liittymä, ensimmäinen spåra, Paavalin kirkko. Tää on meiän kaupunki, Tyttö mietti.

Ennen uimarantaa

Nelostietä rikkinäisellä naistenpyörällä. Onneksi piennar oli leveä. Oulu, luki sinisessä kyltissä ylhäällä.

Hyttysten kyllästyttyä olin nukahtaa kuistille. Seinän vieressä loikki sammakko.

Tänään sataa roilottaa.

Sinistä tietä

Kaunis Viitasaari vesien keskellä. Koski ja kanava, perunapellot, tukkirekat ja Valmet-metsäkone. Esi-isien Käärmelahti. Siilinjärven valkovuoret, silta, jolta itsemurhakandidaatti hyppäsi P:n eteen mutta missasi ja tömähti lavalle. Mäkinen mutkainen loppupätkä otti mahasta.

Lapsuudelta tuoksuva talo, peilityyni järvi.

Ulkona savustui lohi samalla kun sisällä saunottiin. Pehmeä löyly, saunan hämärä, tulen kohina pesässä. Kirpeä järvivesi. Kissa asteli vesirajaan juomaan, kaislikossa molskahti kala, vesimittarit luistelivat. Korvosta kylmää, muuripadasta kuumaa, loppuhuuhtelu muovivadista päähän. Lohi ja haarukat, painikkeena kolme litraa omenalimonadia retroetiketillä. Ylhäällä kävi keskiyötä jo.

Tyttö ja isomummo astelivat rinnan postia hakemaan. Kasvien esittely, metsämansikkapaikan näyttö. Ikäeroa 80 vuotta.

Yllä pilvissä jylisivät lennoston Hornetit. Kummisedän mukaan päässyt Poika oli nähnyt kanttaukset ja laskeutumiset Rissalan aidan takaa, Kuopion ympäristöineen Puijon tornista. Ja saanut varikolta matkamuistoksi 30 millin hylsyn.

Pitkämielinen kissa sieti silitystä mutta nujuutus ei käy, veti kynnellään rajan Tytön sormeen. Suosio ei siitä laimentunut.

Paluumatkalla ropsaisi vettä.

Mikojan, Gurevitsh ja Tumanski

Pihansyrjän ruostunut Rämäpää tarkastettiin ensin. Perushuollettu 17.10.62, rungossa luki. Aurinko oli kuumentanut MiG-rivin kyljet. Kuomuihin tiivistynyt kosteutta.

Kolme vaaleaa västäräkkiä otatti itsestään kuvan pastellihävittäjän edessä ja sirkutti autolleen jatkamaan polttaripäivää.

Komea valokuvanäyttely Hornet-pilotin työmaaltaan ottamista otoksista oli uutta, muu viime vuodesta tuttua. Museon tähti Bf 109 asianmukaisesti nokka pystyssä. Huippunopeus korkeuksissa 621 kilometriä, se tarkastettiin. Helikopterinrötkäle, ruma kuin mikä. Airacobrassa moottori ohjaamon takana. Luutnantti Rasmussenin koneen moottori etsittiin ja tarina kerrattiin. Vitriinissä majuri Mikkolan lentoveneen ruttaantunut sylinteri ja katkennut ankkuri, pyhäinjäännökset kuskattuina Sveitsistä saakka. Seinällä MiG-21:n happijärjestelmä kaaviona sekä keskeiset osat. Tässä on ne happipullot, Poika tunnisti kohta pihalla pyöräkoteloihin kurkkiessaan.

Pitot-putki.

Telineessä rivissä toinen toistaan kiintoisamman oloisia lentäjämuistelmia, mutta hinta suolainen. Yhden sallin itselleni, enttententten päättyi Stuka-legenda Rudeliin.

Vaihtelevaa pilvisyyttä ja sadekuuroja

Puista pyrytti.

Puhaltelin hippuja näppäimistöltä.

Koivunsiemeniä kuulemma.

Siniset hampaat

Marjapartio täysine ämpäreineen palasi ja asettui takapihalle perkaamaan saalista. Minä ja tenavat lähdimme uimaan.

Hiekkalinnat nousivat samaan aikaan kun kahlailin ja katselin jalkojeni ympärillä puikkelehtivaa pikkukalaparvea. Syvemmällä vesi tuntui kylmemmältä, mutta puolen minuutin päästä alkoi helpottaa.

Mustikkamaitoa.

Saunan päälle istuttiin kuistin keinussa katselemassa pilviä. Pikkulikka käpertyi kainaloon.