Häikäisevä rutikuiva aurinko. Bussissa vastapäinen itämainen pyyhki silmät kiinni otsaansa.
Kivijalan jäännökset, rikkinäisiä Paloheimon kattotiiliä ja koristekaakeleiden kappaleita. Pukkisaaressa lie ollut joskus talo. Rannassa kolme slaavia nosteli ongella kaloja, yksi käytteli pallogrilliä. Faija nuorna miesnä kiersi kaverinsa kanssa Eurooppaa Kuplalla. Poplarit päällä. Ennen syntymääni, mutta olen nähnyt kuvia. Riemukaarta ja sellaista, vanhojen vedosten haipunein värein.
Jäätelötötteröiden voimin, minulle marjasorbettia, pienetkin jaksoivat kävellä kotiin. Turkoosi auto pysähtyi kadunvarteen ja bestman sekä yhtä tyylikäs valokuvaaja saattelivat hääparin poseeraamaan Sibeliusmonumentti taustanaan. Ja ilmakin oli kuin morsian.
Ulko-ovella haroin vielä lentomuurahaisia hiuksistani.
Kotona seuraava sukupolvi ei olisi jaksanut edes suihkuun, mutta huuto ei tapa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti