Pihapuu heiluu tuulessa

Olin luullut Ingmar Bergmanin kuolleen joskus 80-luvun alussa.

Bush ja Häkämies ovat taas tappaneet jonkun panttivangin.

Toivottavasti Lindholm/Jari Mr pian kertoisi, miten Afganistanin ja Irakin tilanteet olisi ratkaistava. On ehkä kertonutkin mutta jäänyt minulta huomaamatta. Ainakin Vanhasesta on päästävä eroon, arvaan.

Ensi havaintoja

Töölö on kesäviikonloppuna unelias, joten perinteistä maaltapaluun temposhokkia ei tullut.

Ovat tällä välin pykänneet Runskin ja Hietaniemenkadun risteyksestä kiertoliittymän.

Jokin tuoksuu kovin hyvälle ja muistojen loppukesille. Lehmukset jotenkin, luulen.

Sateiden halki

Kastepisarat ohrantähkissä. Kireä ropina tuulilasissa. Sadetta, paistetta, kaatosadetta, paistetta, sadetta, paistetta.

Jossain heinää vielä seipäilläkin. Nuoripari Corsassaan jäi ohituksen jälkeen vasemmalle kaistalle. Takaa tulleen tummanharmaan Väyrysen jarruvalot välähtivät kahdesti, kohta koukkasi oikean kautta ohi. En nähnyt käsimerkkiä ihan tarkkaan.

Tähtihovissa ralliajajan näköinen söi maansiirtoliikkeen paita yllään salaattia ja raejuustoa. Univormuiset neitoset kiidättivät annoksia pöytiin, buffan ympärillä tungeksittiin. Palautuskärryn suunnasta kilsrämähdys. Hahmo kyljellään sirpalemeressä nousi, puisteli, poistui vähin äänin. Tien ylittävässä putkessa seisoi auringon paahtama ilma arviolta 45-asteisena.

Mäntsälän kohdalla satoi vielä. Korson liittymä, ensimmäinen spåra, Paavalin kirkko. Tää on meiän kaupunki, Tyttö mietti.

Ennen uimarantaa

Nelostietä rikkinäisellä naistenpyörällä. Onneksi piennar oli leveä. Oulu, luki sinisessä kyltissä ylhäällä.

Hyttysten kyllästyttyä olin nukahtaa kuistille. Seinän vieressä loikki sammakko.

Tänään sataa roilottaa.

Sinistä tietä

Kaunis Viitasaari vesien keskellä. Koski ja kanava, perunapellot, tukkirekat ja Valmet-metsäkone. Esi-isien Käärmelahti. Siilinjärven valkovuoret, silta, jolta itsemurhakandidaatti hyppäsi P:n eteen mutta missasi ja tömähti lavalle. Mäkinen mutkainen loppupätkä otti mahasta.

Lapsuudelta tuoksuva talo, peilityyni järvi.

Ulkona savustui lohi samalla kun sisällä saunottiin. Pehmeä löyly, saunan hämärä, tulen kohina pesässä. Kirpeä järvivesi. Kissa asteli vesirajaan juomaan, kaislikossa molskahti kala, vesimittarit luistelivat. Korvosta kylmää, muuripadasta kuumaa, loppuhuuhtelu muovivadista päähän. Lohi ja haarukat, painikkeena kolme litraa omenalimonadia retroetiketillä. Ylhäällä kävi keskiyötä jo.

Tyttö ja isomummo astelivat rinnan postia hakemaan. Kasvien esittely, metsämansikkapaikan näyttö. Ikäeroa 80 vuotta.

Yllä pilvissä jylisivät lennoston Hornetit. Kummisedän mukaan päässyt Poika oli nähnyt kanttaukset ja laskeutumiset Rissalan aidan takaa, Kuopion ympäristöineen Puijon tornista. Ja saanut varikolta matkamuistoksi 30 millin hylsyn.

Pitkämielinen kissa sieti silitystä mutta nujuutus ei käy, veti kynnellään rajan Tytön sormeen. Suosio ei siitä laimentunut.

Paluumatkalla ropsaisi vettä.

Mikojan, Gurevitsh ja Tumanski

Pihansyrjän ruostunut Rämäpää tarkastettiin ensin. Perushuollettu 17.10.62, rungossa luki. Aurinko oli kuumentanut MiG-rivin kyljet. Kuomuihin tiivistynyt kosteutta.

Kolme vaaleaa västäräkkiä otatti itsestään kuvan pastellihävittäjän edessä ja sirkutti autolleen jatkamaan polttaripäivää.

Komea valokuvanäyttely Hornet-pilotin työmaaltaan ottamista otoksista oli uutta, muu viime vuodesta tuttua. Museon tähti Bf 109 asianmukaisesti nokka pystyssä. Huippunopeus korkeuksissa 621 kilometriä, se tarkastettiin. Helikopterinrötkäle, ruma kuin mikä. Airacobrassa moottori ohjaamon takana. Luutnantti Rasmussenin koneen moottori etsittiin ja tarina kerrattiin. Vitriinissä majuri Mikkolan lentoveneen ruttaantunut sylinteri ja katkennut ankkuri, pyhäinjäännökset kuskattuina Sveitsistä saakka. Seinällä MiG-21:n happijärjestelmä kaaviona sekä keskeiset osat. Tässä on ne happipullot, Poika tunnisti kohta pihalla pyöräkoteloihin kurkkiessaan.

Pitot-putki.

Telineessä rivissä toinen toistaan kiintoisamman oloisia lentäjämuistelmia, mutta hinta suolainen. Yhden sallin itselleni, enttententten päättyi Stuka-legenda Rudeliin.

Vaihtelevaa pilvisyyttä ja sadekuuroja

Puista pyrytti.

Puhaltelin hippuja näppäimistöltä.

Koivunsiemeniä kuulemma.

Siniset hampaat

Marjapartio täysine ämpäreineen palasi ja asettui takapihalle perkaamaan saalista. Minä ja tenavat lähdimme uimaan.

Hiekkalinnat nousivat samaan aikaan kun kahlailin ja katselin jalkojeni ympärillä puikkelehtivaa pikkukalaparvea. Syvemmällä vesi tuntui kylmemmältä, mutta puolen minuutin päästä alkoi helpottaa.

Mustikkamaitoa.

Saunan päälle istuttiin kuistin keinussa katselemassa pilviä. Pikkulikka käpertyi kainaloon.

Valokanava

En ehkä olisi mennyt elokuvateatteriin katsomaan Jarvan Ruusujen aikaa, mutta levyltä se ajoi asiansa. Naispäähenkilö toi jotenkin mieleen Scillan ja "Anu Huotari" en keksi kenet. Ja höyryveturikin oli.

Pommitommi on käynyt näillä main ja kirjoittaa asioita asioista.

Asemalta oli tietenkin kaikki lasit rikottu, mutta muuten vandalismi oli aika olematonta. Voin kuvitella, että yliopiston henkilökunnasta löytyy parikin sellaista, joiden mielestä töhryjen puute ja melkein ehjänä säilyneet keittiökaapit on huolestuttava merkki arvojen koventumisesta.

Sateiden välissä

Satoi niin että otsanahkamme olis saanut kateelliseks mateen
me johonkin mentiin ja jostakin pois läpi elämän tihkusateen.

- Juice, Edestakaisin, muistinvaraisesti

Katot ja rännit valuivat vettä, yksinäinen hahmo polkupyörä vierellään istui pitämässä sadetta kauan sitten suljetun kaupan portailla. Samat autot kiersivät kylää yhä uudelleen.

Tänään ei sada, vielä.

Juuso Hyvärinen referoi ansiokkaasti panssariaselajin kotimaisia kalustohankintoja. Kerran BTR-50 PK:n telaketju putosi pyöriltä Pohjankankaalla, mutta vaunumiehiksi koulitut muusikot käyttelivät työkalujaan näppärästi. PUM-versiossa oli sitten se kevlarverhoilu. Ja ohjesäännön mukaisesti annettua äänimerkkiä seurasi T-55:n jyrähtäminen käyntiin tuvan ikkunan takana, uran toisella puolella, pioneerikomppanian hallilla.

Tela-ajelu olisi kelvannut, mutta täältä asti ei tullut lähdettyä, etenkin kun taistelunäytöskin oli jäänyt pois.

Soi: Hector: Kissojen yö

Piennarta pitkin

Kolme varttia naapuripitäjään päin, täyskäännös ja takaisin.

Tien vierellä ahomansikoita ja vadelman oloisia violetimpia, mesimarjoja kenties. Aivan asvaltin vieressä kekoja hienoa maata, niissä pieniä mustia reikiä, joista muurahaiset kulkivat. Lupiinimeriä, paksua kosteaa metsän tuoksua.

Kiiltävä Corvette suhahti vastaan, ihan kuin J ratissa. Takaa traktori, perässä niittokoneko jo.

Kolme kumaraista muodostelmassa mopoillaan, Lapparien Hurjat. Kimeä pärinä loittoni.

Saunaan.

Päiviä välistä

Kun Näkymä rannalta on sitkeästi takalukossa, tallennan kesämerkintöjä tänne.

Menneitä päiviä:

Yksi päivä

Lindholm/Jari Mr kirjoittaa ilma-aseen käytöstä Afganistanissa ja siviilitappioiden määrästä.

Puolitoista vuotta sitten Maimanassa joukon suomalainen johtaja ei pyytänyt apua ilmasta.

Perinteisesti kai on mieluummin liioiteltu tulivoimaa kuin otettu omia tappioita, suurvaltojen armeijoissa varmaan edelleenkin. Rauhanturvatehtävissä asia on mutkikkaampi. Monenko kaatuneen rauhanturvaajan kohdalla kynnys ilmatuen pyytämiseen olisi Maimanassa ylittynyt?

Sataa roilottelee, pilvet roikkuvat harmaina. Salossa märkä lippu puistelee laiskasti itseään.

Kirjasto oli auki.

Toinen päivä

Chris Ryanin Yksi pääsi pakoon eli tiivistettynä SNAFU. Kuullapa vastapuolen näkemys, mutta mahtoivatko irakilaiset sotilaat kirjoittaa kokemuksistaan kirjoja.

Suomalaisten lääkärien muistelot talvi- ja jatkosodista. Lintuperspektiiviä, organisointia. Miinat ja amputaatiot, vatsaan haavoittuneiden kohtalo ennen antibiootteja, Helsingin pommitusten lapsiuhrit, sairaalajuna, jonka luo väki tuli kuulemaan, miten rintamalla todellisuudessa menee.

Juoksemalla luistellut Spede laukonut kiekon HIFK:n verkkoon. Ja isä syntyisin Juankoskelta.

Kolmas päivä

Sisko junalta ja kestitettäväksi: perunoita, makkaraa, räiskäleitä. Tenavat aikansa ujostelivat ennen kuin tunkivat viereen kertomaan asioitaan ja luetuttamaan kirjoja. Green card näyttää köyhän kunnan kirjastokortilta.

Neljäs päivä

Alpo Korva palaa Torvenkylälle eli iltapäivän kirjana Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras. Tuija juppikiireineen ja pillereineen oli toiselta planeetalta, mutta kyllä. Lapsuuden kesien idyllin menettäminen, jonka kaupan (!) kakku pöydässä täydellisesti tiivisti. Lapsuuden idyllin, joka paikallisille ei ole idylli vaan arkea. Paikan merkitys, vaikkei siellä edes tulisi käytyä: taloa ei saa myydä. Allulla ja Tuijalla siihen sitten vielä päälle nuoruuden vipinät ja sutinat, niiden muistot.

Viides päivä

SDP:n on korostettava entistä enemmän yksilön vastuuta, sanoi puolueen eduskuntaryhmän entinen johtaja Jouni Backman aamun Helsingin Sanomissa. Että on sitten tämäkin nähty.

Kameran tähyslasin alle on hiipinyt hippuja. Täällä ulkona auringossa kannettavan näyttö paljastui pölyn peittämäksi. Entropiaa.

Kieppuvat paarmat, kimmeltävä järvi, lokkien huudot. Tuuli suhisee koivikossa.

Kuudes päivä

Vihmontaa, ripottelua. Päiväunia, vanhoja lehtiä, televisiota.

Räiskäleitä kuistilla sateen ropistessa sen kattoon.