Päiviä välistä

Kun Näkymä rannalta on sitkeästi takalukossa, tallennan kesämerkintöjä tänne.

Menneitä päiviä:

Yksi päivä

Lindholm/Jari Mr kirjoittaa ilma-aseen käytöstä Afganistanissa ja siviilitappioiden määrästä.

Puolitoista vuotta sitten Maimanassa joukon suomalainen johtaja ei pyytänyt apua ilmasta.

Perinteisesti kai on mieluummin liioiteltu tulivoimaa kuin otettu omia tappioita, suurvaltojen armeijoissa varmaan edelleenkin. Rauhanturvatehtävissä asia on mutkikkaampi. Monenko kaatuneen rauhanturvaajan kohdalla kynnys ilmatuen pyytämiseen olisi Maimanassa ylittynyt?

Sataa roilottelee, pilvet roikkuvat harmaina. Salossa märkä lippu puistelee laiskasti itseään.

Kirjasto oli auki.

Toinen päivä

Chris Ryanin Yksi pääsi pakoon eli tiivistettynä SNAFU. Kuullapa vastapuolen näkemys, mutta mahtoivatko irakilaiset sotilaat kirjoittaa kokemuksistaan kirjoja.

Suomalaisten lääkärien muistelot talvi- ja jatkosodista. Lintuperspektiiviä, organisointia. Miinat ja amputaatiot, vatsaan haavoittuneiden kohtalo ennen antibiootteja, Helsingin pommitusten lapsiuhrit, sairaalajuna, jonka luo väki tuli kuulemaan, miten rintamalla todellisuudessa menee.

Juoksemalla luistellut Spede laukonut kiekon HIFK:n verkkoon. Ja isä syntyisin Juankoskelta.

Kolmas päivä

Sisko junalta ja kestitettäväksi: perunoita, makkaraa, räiskäleitä. Tenavat aikansa ujostelivat ennen kuin tunkivat viereen kertomaan asioitaan ja luetuttamaan kirjoja. Green card näyttää köyhän kunnan kirjastokortilta.

Neljäs päivä

Alpo Korva palaa Torvenkylälle eli iltapäivän kirjana Anna-Leena Härkösen Juhannusvieras. Tuija juppikiireineen ja pillereineen oli toiselta planeetalta, mutta kyllä. Lapsuuden kesien idyllin menettäminen, jonka kaupan (!) kakku pöydässä täydellisesti tiivisti. Lapsuuden idyllin, joka paikallisille ei ole idylli vaan arkea. Paikan merkitys, vaikkei siellä edes tulisi käytyä: taloa ei saa myydä. Allulla ja Tuijalla siihen sitten vielä päälle nuoruuden vipinät ja sutinat, niiden muistot.

Viides päivä

SDP:n on korostettava entistä enemmän yksilön vastuuta, sanoi puolueen eduskuntaryhmän entinen johtaja Jouni Backman aamun Helsingin Sanomissa. Että on sitten tämäkin nähty.

Kameran tähyslasin alle on hiipinyt hippuja. Täällä ulkona auringossa kannettavan näyttö paljastui pölyn peittämäksi. Entropiaa.

Kieppuvat paarmat, kimmeltävä järvi, lokkien huudot. Tuuli suhisee koivikossa.

Kuudes päivä

Vihmontaa, ripottelua. Päiväunia, vanhoja lehtiä, televisiota.

Räiskäleitä kuistilla sateen ropistessa sen kattoon.