Scorchio

Nuorena tiesin, että rantalomat ovat halvasta viinasta maha vyölaukun päällä rellottaen haaveileville. Nyt olen vanhempi.

Kolme päivää nukutti aikaisin illalla, nukutti pitkään aamulla ja nukutti päikkärien aikaan. Neljäntenä mieli lepäsi. Keho lillui lämpimässä meressä tunnista toiseen ja sormet rypistyivät. Viidentenä sarvipää olalla kuiskaili vilkaisemaan hotellin koneelta, ihan vähän. Levoton maailma täytti taas pään.

Mutta lämpö, mutta valo. Antti Litjaa ei näkynyt.

Lasten kanssa ruokalistaa tutkitaan pitempään, kävelymatkat ovat lyhyempiä ja vessoja löytyy enemmän. Illat päättyvät pikemmin. Innostus välittömämpää. Aallon kaatama tyttö nousi pintaan, hieroi meriveden silmistään ja hihkui riemusta. Poika etsi muinaisia kiviä ja mietti, miltä tästä ratsastaneet ritarit olivat näyttäneet.

Ankarassa myötätuulessa tuhatta ja sataa, perämiehen ääni kehaisi. Maanopeus. Sitten moottorien kohina laantui, oikealla Sköldvikin jalostamon tornit ja vasemmalla Katajanokka. Tikkurila, Hiekkaharjun vesitorni ja tummanvihreä metsä. Tömähti ja rullasi.