Yöllä sade ropisi auki jääneeseen ikkunaan.
Pimeässä vielä kömmin bussin ikkunapaikalle ja vajosin reppu sylissä horrokseen. Motarin rekkajonossa sade piiskasi isoa tuulilasia. Nukahtelin, heräilin, aurinko pilkisti, radio rasahti antamaan liikennetiedotuksen.
Hölmöilin laukun, unohdin ottaa boarding passin. Tunari. Turisti.
Myyjä esitteli calvadokset mutta ostin vain suklaata. Ja lopuilla kolikoilla lentokoneen.
Odoteltiin kiitotien päässä lähtölupaa. Silloin vasta muistin, että tuon verkkoaidan takanahan pari kevättä sitten nousuja ihailin.
Nukahdin, kädet puutuivat puuskaan. Heräsin. Omenamehua.
Pöydät ja selkänojat ylös, vyöt kiinni. Harmaata, harmaata, harmaata ja sitten jo laskutelineiden tömähdys betoniin.
Räntävässä pyryssä pysäkille. Eteisessä pienet juoksivat kainaloon ja irtautuivat pomppimaan vaativaa tasajalkaa. Tuliaisia! Tuliaisia!
Univelkaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti