Epilogi

khilou oli jo pitkään käynyt päivä päivältä hiljaisemmaksi. Istui vain tuolillaan ja katseli ulos mitään sanomatta, sitten makasi laverillaan silmät kiinni.

Eilen hän ei enää osoittanut mitään elonmerkkejä, joten aika oli tullut. Onneksi ennen jäiden tuloa, koska näin oli helpompaa.

Pimeyden laskeuduttua kannoimme hänet Hietarantaan, veistimme kaarnaveneen, jäätelötikusta peräsimen ja tuohesta purjeen viemään hänet pois.

Seisoimme katselemassa veneen menoa koivun vieressä, siinä missä on hyvä näkymä rannalta.

Vasta kun vene ei enää erottunut, käännyimme ja lähdimme.

Jänis rapsahti Taivalsaaresta päin ja loikki hautausmaan suuntaan. Kaukana kohisi kaupunki.

Kuluttajakin ajattelee

Merten ei kaipaa YLEn uhatuista niinkään toista kotimaista mutta hiukan enemmän valtakunnallista populaarikulttuurikanavaa. Minulla on vähän päinvastoin. Toisesta kotimaisesta olen kohdalle osuessani tykännyt, mutta eksyminen populaarikulttuurikanavalle on pistänyt kysymään, mikä tämä on ja miksi.

Vastuu siirtyy yhä useammin lukijalle. Viima ja monet muut selvästikin pystyvät sen kantamaan.

Neljän seinän sisällä

Ihme päivä, myönsi eräskin. Näkökentän rajoilla häilähteleviä tummia varjoja.

Pysytelkää tällä säällä neljän seinän sisällä
sillä tänä yönä nousee paha kuu

Jos ottaisi kylmän oluen ja lukisi verkosta kalliista kilkkeistä. Ja katselisi Rui Palhan kuvia.

Aivokemia

Jääverhosta liukas katu.

Häiväisä triste.

Tarvitaan kirja. Ja Antero Vipunen.

Soi: David Bowie: Speed of life

Sen smaili oli väärinpäin

Katti Matikainen Suurkirkon askelmilla, tuulenpuuskat ja harmaus taivaalla. Stockan liukuportaiden tuoksu.

Myös ilman ajanvarausta, luki kyltissä oven ulkopuolella, joten kurkkasin sisään ja kysyin. Eikä edes maksanut juuri tavallista enempää.

Satoi kylmää. Tuuli väänteli sateenvarjoni jäännöksiä. Palatessa vanha Taunus kurvasi minun ja jalkakäytävän välistä melkein yli varpaiden, mutta selitykseksi jarrutti terävästi Jaskan grillin eteen. Nälkä ei odota.

Tyttö sinä olet tähti. Ilman seinien töhrimisiä mikä ettei.

Vai tuli Malmille lähtö. Ei korjaa enää ääntämistäni. Nuori mies vielä.

Taivaan väri heti auringonlaskun jälkeen

Täysikuu Töölönlahden tuolla puolen, Kallion yllä. Sokoksen jouluvalaistut puut.

X-paroni. Meri Lii. Tandem. Tandem. Pienenä maalla.

Spårassa käteensä puhuneen naisen värit ja muovitiara.

Hyvännäköinen lehti.

Tullessa vielä Ärrältä maitoa.

Sumuinen sade kasvot kasteli

Marras ja vihmoi

Autonominen sosiaalihietaniemenkatu 22.11.07

Samaan aikaan toisaalla

Öisellä merellä rahtilaivan valot ja kuunsilta. Sitten kuu loisti pilvien välistä aalloille vain maidonvalkoisen alueen, jossa meri näytti hohtavan sisältäpäin. Ei ihme, että muinaisilla merenkulkijoilla on riittänyt tarinoita.

Kuumat nihkeät lakanat aavistuksen tärisevässä sängyssä ja kallistukset käännöksissä.

Perunaterriini ja purjo-voikastike ahvenen saattueena. Ja hyinen Koskenkorva.

Alhaalla laivasta ajavat autot pysäytettiin laiturille jononpätkiksi. Seitsemän tullimiestä ja yksi poliisi nuuhkitutti neljällä koiralla ensin toiselta ja sitten toiselta puolelta.

Sitten kolistelikin jo kolmonen Laivasillankatua.

Kotona olivat kuulemma saaneet niin pienet korotukset, että niistä ei tule olemaan ahneille hoitajille iloa, hähää. Mutta jotka ovat kuulemma niin suuret että ahdistavat kuntia ja nostavat veroja.

Työmarkkinamatematiikkaa.

Marrasperjantai

Pehmeys, utuisuus ja unenomaisuus kyllä, mutta mahdoinko saada Sally Mannin näyttelystä paljoakaan irti. Sanat selityksissä ja videossa tuntuivat avaavan paljon, joten mitä jäi kuvien ansioksi?

Ehkä pitäisi käydä vielä toisen kerran. Ajan kanssa.

Ulkona aurinko kultasi vielä viimeisiä ikkunoita. Kylmä katu kiilsi märkänä.

Lastisten jälkeen nukahdin lattialle käsi kirjalla. Joko näin unta tai sitten sauna oli totta. Silmät kiehuivat kylmää vettä, hartioilla puukuori ja jalkoja ei.

Poika painoi päänsä veden alle vannaan ja käytti kastelukannua snorkkelina. Tiedemies.

Kansallisromantiikka ja Tulenkantajat. Schjerfbeck.

Fingerpori.

Yö osastolla

Kahleet kalisevat kun apaattiset sairaanhoitajat raitapuvuissaan heiluttavat hakkujaan laulaen alakuloisia laulujaan. Osaston ovella lierihattuinen warden kohentaa haulikkoa kainalossaan. Hänen saappaansa kiiltävät loisteputkilamppujen valossa.

Tuskasta kylmänhikinen syöpäpotilas kurottaa kutsunappiin ja putoaa likaiselle lattialle. Kukaan ei tule.

Ruudussa Heinäluoma oppimestaroi niin kuin hänen hallituskaudellaan ei olisi maassa matalapalkkoja ollutkaan.

Toivottavasti pääministerikin saa silti sairaalassa hyvää hoitoa.

Asiasta analyyttisemmin Merten.

Vilisee

Lumi, jää ja hiekkarakeet anturan alla. Luontevasti kuin ei olisi muuta välillä ollutkaan.

Nukuttaessaan nukahtaa perillisten kanssa. Herää sen verran että käy pesemässä hampaat, nukahtaa taas heti. On aamulla melkein pirteä.

Suomalaisessa Peter von Baghin Sininen laulu runsaalla neljällä kympillä. Oli pakko. Ollapa myös DVD:nä. Oheen RAW-lehti ja Pojalle ovelasti tiskiherätteeksi aseteltu Aku Ankan minitaskari.

Niin paljon kaikkea kiinnostavaa.

Havaintovihosta

Yksi toimittajista valitteli, että eilen piti seista räntäsateessa ja nyt saa olla sisätiloissa. “Tämä on edistystä”, toimittaja virkkoi. Itse ajattelin, että oli räntäsadetta tai ei, toimittaja tekee työnsä siellä, missä pystyy, eikä valita.

Sankaritoimittaja.

Gate E55

Yöllä sade ropisi auki jääneeseen ikkunaan.

Pimeässä vielä kömmin bussin ikkunapaikalle ja vajosin reppu sylissä horrokseen. Motarin rekkajonossa sade piiskasi isoa tuulilasia. Nukahtelin, heräilin, aurinko pilkisti, radio rasahti antamaan liikennetiedotuksen.

Hölmöilin laukun, unohdin ottaa boarding passin. Tunari. Turisti.

Myyjä esitteli calvadokset mutta ostin vain suklaata. Ja lopuilla kolikoilla lentokoneen.

Odoteltiin kiitotien päässä lähtölupaa. Silloin vasta muistin, että tuon verkkoaidan takanahan pari kevättä sitten nousuja ihailin.

Nukahdin, kädet puutuivat puuskaan. Heräsin. Omenamehua.

Pöydät ja selkänojat ylös, vyöt kiinni. Harmaata, harmaata, harmaata ja sitten jo laskutelineiden tömähdys betoniin.

Räntävässä pyryssä pysäkille. Eteisessä pienet juoksivat kainaloon ja irtautuivat pomppimaan vaativaa tasajalkaa. Tuliaisia! Tuliaisia!

Univelkaa.

Pelkistettyä todellisuutta

Onko sulla lapsia, tarkistettiin aamiaisella ennen onnitteluja. Hain lisää kahvia ja päälle kannusta kuumaa maitoa. Palattaessa kylmä sade ropisi keltaisiin lehtikasoihin.

Vuoret olivat yön aikana kadonneet. Sumua.

Fläppiin tussilla luonnosteltu kuva muistutti hämähäkkiä. Mutta hypätään nyt ensin, sanoi Mattikin.

Jää jäi haaveeksi vain. Sen sijaan kävelin joenvartta kaupunkiin.

Jetzt geht's los, laulaa joku. Minä viheltelen Jääkärimarssia.

Kuin ohimennen

Onko kaikki hyvin, kysyi iso mies englanniksi. Söin juuri maittavan bratwurstin ja join kylmän oluen joten elämä hymyilee, vastasin. Toinen mies puhui hapankaalista. Nyökyttelin samanmielisesti.

Vähän aiemmin oli syntynyt lauluja.

Velho iski ohikulkeissaan silmää ja pukkasi kyynärpäällä kupeeseen. Vastasin samoin.

Bussin portaat oli valaistu sinisellä.

Lopuksi huomasin hyräileväni vanhaa Abban biisiä.

It's only natural
but why did it have to be me

Kotimaasta

Suunnilleen muutaman vuoden välein puhelin soi ja siellä on kiihtynyt joku, joka kysyy, kuulitko jo.

Muka isot asiat himmenevät ja pienenevät hetkeksi.

Aamiaiselle kävellessä kylästä kantautui kirkonkellojen soitto. Tuuli toi joelta päin lannan tuoksua. Aurinko siilautui pilvien välistä.

Analyysivaiheessa kaikkien halukkaiden on aika valita keppihevosensa. Virkanainen lienee realistisimmilla jäljillä, joten jätän sittenkin ne linkit linkolalaisiin näkemyksiin pois.

Jyrkät törmät

Ei voimala vaan kuulemma puunjalostusta.

Tienreunan takana aukeni pudotus kauas alas joenuomaan. Tukevat kaiteet, mutten halunnut enää katsoa.

Vadelmia tuokkosesta, sitten ryhmä hajosi eri kaduille. Legobobcat, kolme Barbie-keijua, erikoissuklaata ja verkkokaapeli. Merci, sanoi myyjätär. Kahvilassa macchiato mit Kirsch.

Jäälle pääsy ei ehkä ole aivan mahdotonta. Mutta ne mailat.

OH-LVC

Aamuviideltä autio katu.

Kuunsirppi kellotti selällään takanaan kirkas tähti vai planeettako. Minä niitä niin.

Kaupungin valot peilityynen Töölönlahden pinnassa.

Lähtökiidon voima. Keulakameran kuva ruudulla. R22 ja sitten loittoneva musta ja valkoinen maa.

Kolmen tunnin yöuni. Nukahdin kirja kädessä. Heräsin ja suljin suuni.

Kierrokset ja korkeus alkoivat pudota jo ennen Stuttgartia.

Kaukalossa kimaltava tekojää. Jää. Mutta ei ole mailoja.

Kaksi miestä kuolemasta

Pyhäinpäivän Hesarissa Anna-Stina Nykänen kirjoittaa Hannu Raittilan ja Juhani Syrjän puhumaan kuolemasta - tai siis kirjasta, jonka he ovat aiheesta laatineet.

Olipa osunut monta osuvaa ajatusta yhteen lyhyeen juttuun. Tai siis ajatusta, jotka tuntuvat osuvilta kun itse on sohvalla selällään miettiessä päätynyt juuri samoille jäljille.

Minun elämäni -sarjakuvan vanha mies miettii, millaista olisi jos hänellä olisi vaimo.

Täysin objektiivisesti

Aamun Hesari: Kun yliopiston päivystävä dosentti kommentoi seuraavan kerran vaikka ilmastonmuutosta, on hyvä tietää, että todennäköisesti siinä puhuu vihreitten kannattaja.

Väitöstä yliopisto-opettajien maailmankatsomuksesta valmistelevan Jorma Hietamäen kyselyssä kun vihreät ovat olleet selvästi suosituin puolue.

Ehken ylläty. Tosin voisin kysyä, mikä on minkäkin syytä ja mikä seurausta.

Entäpä Helsingin Sanomien toimittajien maailmankatsomukset?

Teddy & The Tigers

Neljännesvuosisata myöhemmin Brylcreemiä tarvitaan vähemmän mutta soitto yhä käy.