
Työtä. Kritiikin ja itsekritiikin aikaa.
Purepa nyt varovasti yhteen, kuului. Katossa pupu ajoi polkupyörällä taivaalla. Koetin varovasti kielellä.
Kierreliukumäki. Postinkantaja oikaisi kärryineen rannan kautta. Lenkkeilijän kengät ratisivat hiekkakäytävällä. Vanha mies jäi katselemaan keppiinsä nojaten. Dieselveturi murskutti satamaan päin letkan konttivaunuja ja avo. Lapset kohtasivat ensi kertaa ja viiden minuutin päästä jo leikkivät yhdessä kuin ikänsä. Yhtä mutkaton oli ero, joo mekin lähdetään ihan kohta.
Pallon potkaiseminen, lähes unohtunut nautinto. Ja se kaikki kura. Vanhat tuoksut silloin yhtenä päivänä. Lämmin asvaltti, fillarinrenkaiden laulu, Väinämöisenkatu 1977. Maatuvien lehtien lämmin löyhkä, märkä heinikko kumisaappaan alla, kolo lippaan ja kädensuojuksen välissä. Busterit ja Korkkarit Lapinlahdenkadun divarista.
Mullon pääkallo täynnä haavetta, Poika sanoi.
Ettäkö Turkuun.
Facebook livertelee joka suunnasta. Epatot.


