Kirjallisuutemme tähtihetkiä

Elämää radioasemalla:

Sitten kahvivastaavalle tuli puhelu, jossa kysyttiin kahviasioita. Olin tänään kahvivastaavan vuorossa, ja vastasin niin hyvin kuin osasin:
Kahvikonseptin myyjä :”Miten te toimitte kahvin kanssa?”
Paula: ”Me ostamme kahvia”
K-konseptin myyjä:” Ja mitä te sitten teette”
Paula:”Me keitämme siitä kahvia ja juomme sitä”.

Myyntisituation päättyi hedelmättömästi myyjän osalta.

Puolijuoksua

Ripottelu kasvoi kaatosateeksi, kohta vesinorot juoksivat poskilla. Tuuli heitti pikkulikan hatun pakettiauton alle. Hämähäkeerasin sen esiin polvien koskettamatta asvalttia.

Tähän päivään asti luulin, että vain elokuvissa ja sarjiksissa joku painelee suoraan märkään betoniin voimattomina katselevien työmiesten huutaessa ja huitoessa käsillään. Oikeasti se betoni on paljon löysempää.

Illalla Tipi meni vempeleellä ja Onerva kutoi ilman sivutyölupaa ja Harjunpäätä ahdisti kaikki. Synkkä, kaoottinen maailma.

Suomi - Puola 0-0.

Shorai shorai

Sediksen tekstistä päätellen Ganes-leffa kannattaa käydä katsomassa.

En muista 70-lukua ihan mustavalkoisena, mutta haalistuneet sen värit olivat.

Entäpä tämä Super Oil and ASD

Jossain on maailma

Kurkkasin Facebookiin kun siitä intoillaan. Muutama tuttu nimi näkyi ja joillakin myös valokuva. Mutta mikä siellä on se koukutus, jota en löytänyt?

Suomalaiset luottavat poliisiin ja armeijaan. Tai siis luottavat yhä, HS muotoilee.

Vähiten luottamusta keräävät Euroopan unioni, lehdistö ja puolueet.

Vielä on älymystöllä töitä tehtävänä.

Pääjoukon jo mentyä

Huomautukset kansalaisjournalismin rappiosta, tai puutteesta, kirpaisevat hetken. Vaikka olisikin itsetutkiskelunsa tehnyt ja tylsäksi verkkopäiväkirjaksi määrittäytynyt. Ja todennut sellaisia, sellaisiakin, mieluusti myös lukevansa. Bloggaajaidentiteetti, bloggaajahermo, jäänteitä ainakin.

Mutta olisihan se kieltämättä mukavaa lukea myös terävää ensi käden tietoa sisältävää odotettua arvostettua analyyttistä skuuppejalöytävää oikeidenmedioidenhengästyneestisiteeraamaa kansalaisjournalismia.

Ehkä sitä jossain onkin, odottamassa löytämistään.

Ihan muusta: katalat markkinamiehet ja predictability ja kaikkea, mutta miksi keksiä pyörää uudelleen. Siksi Gwen Stefani ja 4 in the morning.

Kaiken lisäksi Google Reader

Hiljentämättä suoraan sekaan, ja alkuviikosta katsotaan tilanne. Kieltämättä väsytti ja se parta.

Viitisensataa kuvaa ja muistiinpanot, sunnuntaina skarpeimmat mutta turhimmat. Junassa kohtelias hippi ja bussissa peräti prinsessat muttei onneksi tuoksu.

Futista ei pelata lippis päässä eikä kädet taskuissa. Spårakiskot pinossa ja kirjoitusvirhe, Museokadulla yhtäkkiä vinoparkkia.

Syksyistä kuulastaa. Tänään näin.

Scorchio

Nuorena tiesin, että rantalomat ovat halvasta viinasta maha vyölaukun päällä rellottaen haaveileville. Nyt olen vanhempi.

Kolme päivää nukutti aikaisin illalla, nukutti pitkään aamulla ja nukutti päikkärien aikaan. Neljäntenä mieli lepäsi. Keho lillui lämpimässä meressä tunnista toiseen ja sormet rypistyivät. Viidentenä sarvipää olalla kuiskaili vilkaisemaan hotellin koneelta, ihan vähän. Levoton maailma täytti taas pään.

Mutta lämpö, mutta valo. Antti Litjaa ei näkynyt.

Lasten kanssa ruokalistaa tutkitaan pitempään, kävelymatkat ovat lyhyempiä ja vessoja löytyy enemmän. Illat päättyvät pikemmin. Innostus välittömämpää. Aallon kaatama tyttö nousi pintaan, hieroi meriveden silmistään ja hihkui riemusta. Poika etsi muinaisia kiviä ja mietti, miltä tästä ratsastaneet ritarit olivat näyttäneet.

Ankarassa myötätuulessa tuhatta ja sataa, perämiehen ääni kehaisi. Maanopeus. Sitten moottorien kohina laantui, oikealla Sköldvikin jalostamon tornit ja vasemmalla Katajanokka. Tikkurila, Hiekkaharjun vesitorni ja tummanvihreä metsä. Tömähti ja rullasi.