En ehkä olisi mennyt elokuvateatteriin katsomaan Jarvan Ruusujen aikaa, mutta levyltä se ajoi asiansa. Naispäähenkilö toi jotenkin mieleen Scillan ja "Anu Huotari" en keksi kenet. Ja höyryveturikin oli.
Pommitommi on käynyt näillä main ja kirjoittaa asioita asioista.
Asemalta oli tietenkin kaikki lasit rikottu, mutta muuten vandalismi oli aika olematonta. Voin kuvitella, että yliopiston henkilökunnasta löytyy parikin sellaista, joiden mielestä töhryjen puute ja melkein ehjänä säilyneet keittiökaapit on huolestuttava merkki arvojen koventumisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oletko jossain Keiteleen pohjoisrannalla?
Kaunista seutua, joskin vähän hankalasti autottoman saavutettavissa.
Ei ihan pohjoispohjois, mutta Keitelehän se tuossa liplattaa.
Tosiaan joukkoliikenne täällä vaatii hiukan tarkempaa aikatauluihin perehtymistä kuin vaikkapa Helsingissä.
Lähetä kommentti