Keskiviikko

Edellä kulkeva eläkeläispariskunta väitteli tiukkaan sävyyn saksaksi.

Neljä remonttimiestä tyhjensi asuntoa kolmesta ikkunasta alle jalkakäytävälle ajettuun kuorma-autoon. Suuret valkoinen levyt rämähtivät komeasti kohdatessaan teräksisen lavan.

Kaupassa kurotin hyllyltä kahta maitoa.

Kovan päivän ilta

Puusa kertoo absoluuttisen totuutensa nyt Suomesta. Joistain kohdista kokemukseni ovat erilaisia, joistain kohdista kiinnostaisi kuulla lisää.

Isosisko etenee känniääliöilystä vähän laajemmalle. Ja kuittaa siellä seassa hiukan yleispätevän kuuloisesti, että "Luvan antaminen" ei kuitenkaan poista tekijän vastuuta rikoksesta. Koskaanko?

Kuitenkaan kiekkoilija ei saa syytettä kipeästä taklauksesta eikä nyrkkeilijä lyödessään kehässä toisen tajuttomaksi. Toisaalta murha uhrin luvalla ei enää mene läpi. Googlessa vaikka sanaparilla "loukatun suostumus".

Viestintä epäonnistuu aina

Benropen kautta löysin Känniääliö-keskusteluun, ja pienen vaivannäön jälkeen löytyi se kuvasarjakin.

Ensivaikutelmakseni sain, että kaksi nuorukaista johdattelee kaatokännisen tytön kämpilleen, jossa sitten kajoavat sammuneena makaavaan tyttöön.

Jollei nyt ihan raiskaus niin mieleen tulee ainakin, että

Seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväksi sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan tai saa hänet ryhtymään muuhun hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi.

Yritys on rangaistava.

Olisiko tähän kohtaan kannattanut sittenkin tehdä kuvasarja, jossa selkeästi tyttö tekee jotain eikä niin, että tytölle tehdään jotain.

Yhtä mieltä lienemme kaikki siitä, että puolustuskyvyttömässä kunnossa liikkuminen kasvattaa niin naisten kuin miestenkin riskiä joutua rikoksen uhriksi.

Syksyn kirpeyttä jo

Liki kolme varttia Kampista Paavalin kirkolle. En tiedä, mikä tukki.

Kravattikaulainen virkamies luki OECD-raporttia. Jalan toisen päälle nostanut vaalea neitonen kuulosti puhelimeensa raikkaan itsevarmalta eikä ylimieliseltä. Jouset pohjasivat kun takapyörät osuivat töyssyyn. Hampaasta ei irronnut paikkaa.

Ukkonen murahti ja lopetti. Autiotalo oli kadonnut. Kahdeksan sivua raapustuksia ja sama levylle, mutta ne kuvat.

Palatessa ropisi taas. Jos voittaisin lotossa niin olisin ainakin puoli vuotta jossain Karibialla enkä tekisi mitään, bussikuski sanoi toiselle. Ota minut mukaan, toinen vastasi.

Bussi kierteli märkinä kiiltäviä katuja ja Puksun Esson ympäri. Talot Pihlajamäen päällä. Kviik - klonk, pyyhkijät panivat.

Tunnelin K-marketista appelsiinimehua.

Lauttasaaren takaa

Sinimusta pala taivasta Lauttasaaren takana kasvoi vähitellen. Silloin tällöin välähti kaukainen salama, brumisi vähän. Pilvet peittivät siniset suikaleet.

Matkustajakoneita muutaman minuutin välein, luoteesta kaakkoon. Pienkone, joka kaarteli eestaas. Mustasaaren lautta sinne ja takaisin. Veneitä.

Lapsi lennätti leijaa, mies makasi täysissä pukeissa pyyhkeellä ja katsoi kelloaan, nainen ui pitkään. Kaksikko talutti maastopyörät vesirajaan, sipaisi vaatteet yltään ja juoksi pärskytellen veteen.

Tummeni yhä, salamoi jo Seurasaaren takana, lähdettiin, ehdittiin. Ennen kunnon sadetta.

Poika söi murukastikkeensa itse kasvattamiensa perunoiden kera. Ei olisi uskonut siitä yhdestä mukulasta, joka keväällä kiireessä annettiin siemenperunaksi. Ja osataan muuallakin.

Tosikko(kin) miettii Hesarin yläastehuumori- ja dokailuliitettä. Nähdäpä alkupään numeroita päätelläkseen onko lehti muuttunut vaiko vain lukija. Että oliko se sittenkin jo alusta asti roskaa.

Katu on taas vallattu, ja sehän on mahtava juttu, ainakin Hesarin mielestä.

Ja kyllä: 100 tuntematonta on journalistisesti parhaita suomalaisia blogi-ilmiöitä pitkään aikaan.

Keskellä kulttuurikaupunginosaa

Tunturilaakson tienoo

Linkkari

Miksi en päivitä kotisivuani, kysyy Taloussanomat via Matkalla. Itsekin päädyn aina vain useammin asioimaan liikkeessä, jonka hinnat ja tuotteiden saatavuus selviävät jo kotona.

Kun saksalaiset Helsingin valtasivat, muistelee Kaupunkilainen Pertti Nyberg. Töölöötä vai Töölöä?

Anssi Rauhala piirtää jo seuraavaa Anni Isotaloa.

Puusa muistelee kokemuksiaan eräistä maista. Viimeksi sai osansa Kepu ja seuraavaksi Suomi.

Sisällissodan kaava

Beevorin Espanja-kirjassa kenraalit nousivat kapinaan, minkä jälkeen tasavaltalaiset nousivat aseisiin ja teloittivat alueillaan nationalistit minkä jälkeen nationalistit etenivät ja teloittivat sitä mukaa valtaamiltaan alueilta tasavaltalaiset, jotka alkoivat Stalinin opein teloittaa myös omiaan sitä mukaan kuin kommunistit saivat valtaa. Lopuksi sota loppui ja voittoisat nationalistit teloittivat varmuuden vuoksi vielä lisää ihmisiä.

Toteaa jo johdannossa kirjailija:

It is difficult for younger generations to imagine what life was really like on that age of totalitarian conflict. Collectivist ideals, whether those of armies, political youth movements or of trade unions, have virtually all disintegrated. The passions and hatreds of such an era are a world away from the safe, civilian environments of health and safety, and citizens' rights in which we live today.

Päivänäytös

Salama välähti kun otin kuvaa lätäköstä. Enkös juuri painanut salaman pois päältä, tarkistin, mutta tosiaan, salama.

Välähti ja saman tien paukahti, kerta toisensa jälkeen. Vaikka varta vasten ulkona olinkin, tämä oli jo melkein liian vaikuttavaa. Kuulosti kuin viereiseltä pihalta olisi ampunut raskas patteri. Ja se lähimmäs osunut ei enää paukahtanut vaan räsähti kuin peltikatto olisi haljennut. Korkeiden korttelien keskelläkin taivaan osoitteleminen tukevalla metallivartisella sateenvarjolla alkoi tuntua huonolta ajatukselta.

Rännit rätisivät, pärskyivät valkoista kuohua kauas asvaltille. Aallot pyyhkivät jalkakäytävää, holahtivat katuojaan, hidastivat roskien kasaamalla padolla ja kiersivät eteenpäin.

Jotkut autot hidastivat ja kahlasivat varovasti, mutta varsinkin taksit kiihdyttivät vauhdilla läpi ja katosivat vesiseinän sisään. Bussi ensin kaasutti, sitten jarrutti jyrkästi niiaten kesken lätäkön, tuskin sentään kamerani takia.

Neitonen epäröi ja mietti hetken, sipaisi sitten kengät jalastaan ja kahlasi paljain jaloin järven halki. Mies tuli ja alkoi raivata muoviharavalla lehtiä viemärinritilän päältä.

Kotona ripustin vaatteet kuivumaan.

Alitajunnasta, päivää

Vene melottiin pihallemme, jossa sukellusvene jo odotti kansi ja torni vedestä pilkistäen. Ennen alukseen nousua piti aukaista tornin tyvestä luukku ja heittää käytetyt astiat sisään. Ne putosivat isoon terässsuppiloon ja kalisivat jonnekin alas. Kestävää keramiikkaa tämä sukellusveneastiasto, ajattelin. Alhaalla E asetteli kupit pakkeihin ja lisäsi tiskiaineen koneeseen.

Kännykän piippaus tunki unen läpi ja vaati tähän maailmaan. Lyijynpainava väsymys.

Ulkona kumisi ukkonen.

Ylimääräinen ratajätkä

Ylimääräinen ratajätkä Hyvärinen on laatinut podcastin. Voisiko olla mielenkiintoisempia aiheita kuin linjaradiot ja rautateiden äänet, ja tuotos kävisi lyhyestä radio-ohjelmasta. Suositeltava uutuus.

Itsekin tuli takavuosina puuhattua vastaavaa, mutta sanomisen loppuessa ja kiireiden viedessä hihna pysähtyi. Eikä podcasteja ole viime aikoina tullut oikein kuunneltuakaan.

Mutta jospa jonain päivänä sittenkin vielä. Taidanpa kuunnella omalta koneelta muutamia junien ääniä.

Ja tutustukaa Podcasthakemistoon.

Mahdollinen tuohituomi

Pilvivuoret ajoivat kaupungin päälle, mutta pouta pysyi.

Ihan kuin paljon kuplavolkkareita, kesäkö. Ja Manalan suunnasta hyvän ruoan tuoksu. Lentokoneita otti korkeutta kaupungin yli. Pariskunta palasi soutelemasta Töölönlahdelta, seuraava jo tyrkyllä. Ja suihkulähteen luona yksi dragonvene.

Oikotie yliopiston kasvitieteellisen puutarhan läpi, ensi kertaa. Ihan sen salaperäisen kuin ruskean koivun näköisen edessä luki kyltissä, että tuohituomi. Hake haisi, tuoksui. Kasoina siellä täällä.

Jylinä, kovin kova suihkumoottoriksikin, hopeanhohtoinen Hornet suhahti matalalla keskustan yli pohjoiseen.

Senaatintorilla naamioverkon alla sodanajan lentokone, sotkuauto, sekalaista kalustoa. Lapset kipusivat BMP:n kannelle miehen kuvattaviksi, mustabarettinen asteli merkitsevästi paikalle. Ei se rikki mene mutta oman turvallisuuden vuoksi, teräviä kulmia ja sellaista. Miten noin pieni tykki, nainen epäili.

Rautatientorilla virkamiehet nojailivat maijaan.

Kirjapinoja

Pitäisi alkaa lapioida huonoimpia kirjoja takaovesta ulos kun hyllyihin ei enää mahdu. Kerran kyllä yritin, mutten raaskinut pudottaa kirpparille ilmaiseksi lähtevään kassiin kuin kai kolme.

Jorma Blomqvistin Kuvaus, kehitys ja hämmästys - Lehtikuva historian peilinä lähti Kirjatorilta mukaan kympillä. Otsikko toki varmisti selustaa, mutten tiedä, miksi taustaksi piti kerrata muutenkin hyvin tunnettuja maailmanhistorian tapahtumia. Anekdootit ja muistelot suomalaisesta lehtikuvista ja -kuvaajista olisivat kantaneet ilmankin.

Suomalaisen tarjouskorissa nakotti Beevorin The battle for Spain, ja piti oikein kysyä kassalta, oliko punainen hintalappu 3,95 tosiaankin oikeassa kirjassa. Kuulemma.

Aamun HS:ssakin arvioiduissa Robert Capan muistelmissa lappu selvästikin oli oikea. Siihen en taipunut.

Nostalgioita

Sallan lukupäiväkirjan Kolme muskettisoturia. Kirjojen ulkonäkö ja tuoksu, seikkailut D'Artagnanin ja kumppanien mukana ja katala kardinaali. Luettava uudelleen.

Kiitotie.net ja Lockheed Constellation. Piirrosversioita kauniista koneesta joissain 50- tai 60-luvulla painetuissa poikain lentokonekirjoissa, joita luin mummolassa arviolta 35 vuotta sitten. Ikkuna toiseen maailmaan.

Gena-krokotiilin syntymäpäivälaulu ajalta, kun jakaukset olivat suorat, kynnenaluset puhtaat ja kirkassilmäiset kansat marssivat yhtä jalkaa punaisen lipun alla. Tätä versiota en ollut nähnyt, mutta laulu ja venäläiset, anteeksi, neuvostoliittolaiset lastenohjelmat kuuluivat 70-luvulla lasten arkeen.

Ja Penalandian komeat laivakuvatkin kuuluvat tähän.

Poliittisesta toimituksesta

Ihmissuhde-Henry on törmännyt merkillisiin luoteihin. Niistä keskustellaan myös muun muassa SportsShooterin foorumilla ja Little Green Footballsissa. Koiranpentuversio.

Halla-aho on palannut kesälomalta.

Vaihtoehtoinen jätehuolto on vielä lapsenkengissä, huomattiin Kokoonpanolinjalla.

Syksyn odotusta

Sade taukosi, mutta harmaa hämäryys jäi. Ja kosteus ja kuumuus.

Poissaolevan oloisia ihmisiä, joku istui terassilla tuijottaen tyhjyyteen, joku lenkkeili, joku kantoi pizzalaatikkoa jättäen jälkeensä oreganon tuoksun. Kulmalla kaksi turistia tutki karttaa. Moottorivene ajoi satama-altaaseen ja hiljensi nyökäten.

Hautiksen takana lisää lenkkeilijöitä. Hietsussa pää vedessä, riisuutuja rannassa, lauma laihoja lokkeja matalalennossa, hanhia harppomassa kohti vettä. Neppiskisat.

Ritzin neonkyltin sininen valo ja Eliten keltaiset. Terassilta kovaäänistä keskustelua, puistonpenkillä nukkui partainen hahmo.

Kid Shelleen

YouTuben kokoelmat paisuvat. Sanoisin, että Lee Marvin veti hyvin. Ja Cat Ballou pitäisi nähdä pitkästä aikaa.

Kumpikohan olisi Rollareiden paras? Little T&A vai Neighbours?

Venäjän junaturma

YLEn TV-uutiset ihasteli presidentti Putinin tarttuneen määrätietoisesti pelastustoimiin. Pätkässä loma-asuinen presidentti lateli kännykkäänsä jämäköitä komentoja. Pidemmässä versiossa hän varmaan vielä ohjeisti että Anishin ohjaa sitten liikennettä pohjoisessa risteyksessä ja Tshugalov vartioi penkalle pudonneita pakaaseja mutta pitäkää Kuznetsovin veljeksiä silmällä, laiskansorttisia ovat.

Viivästyneen junan suomalaismatkustaja hirvitteli, kuinka kokonainen vuorokausi on jouduttu virumaan ilman suihkua.

Hengenlähtö siinä on ollut lähellä.

Vaikka ei saisi virnistellä vastauksille tietämättä, mitä ja miten kysyttiin.

Se oli tuloillaan

Verhojenkin läpi salamat valaisivat huoneen, toinen toisensa perään. Paukahti, kumisi, jyrisi. Silmien sulkeminen himmensi hiukan.

Liu'uin pois, nukuin.

Aamulla katu oli märkä.

Ja Parikkalassa 30,7 astetta

Twingo oli jätetty pihalle vievän luiskan kohdalle. Takalasin pölyyn raapustettu Hienosti pysäköity! Mutta se oli eilen.

Tänään lotisi aikansa, loputtua ulos muka raikastuneeseen ilmaan. Lehmukset ja märkä pöly tuoksuivat, mutta osa asvaltista kuivui hetkessä eikä kostea kuumuus kadonnut mihinkään.

Torikahvilassa kaksi miestä pyysi jättämään maitovaraa. Täähän on kuumaa saatana, kiikkerään pöytään istuutuva eri ärähti, ja että laitoin sulle kaiken kerman perkele.

Kivelänkadun vehreä lehto. Töölönlahden maisemissa kuvaaja tähtäili hanhia. Sanomatalon alakerta yhä mammakahvila.

Illalla tuoksui meri ja aurinko paahtoi utuharson läpi. Lauttasaaren sillalta erottui ruskean pakokaasupilven alla hiljentelevä katamaraani, Tallinnasta kai. Väki viiletti polkupyörillä, rullaluistimilla ja skeittilaudoilla. Meilahdessa ripotteli vettä.

Nukkuvat tenavat pyöriskelevät kuumissaan.

Jarruvarjo

Digicamera.netistä Juha Hartikaisen kuvia Rissalan lentonäytöksestä.

Liikkuva galleria

YouTubesta Women in Film.

Liian monta tiiliseinää: bändikuvia pahemmasta päästä.

Kuin uitettu veturi

Animaatio verkossa esitti sadealueen vetäytyvän iltapäiväksi länteen, mutta.

Ulkona jäi poikkeamiseksi: höyryjuna lähti, Hr1:n kannella korkeuksissa oli liukasta ja Dr13:n ääni hiveli korvia. Sitten sade taas yltyi ja ajoi väen tungeksimaan sisälle. Kuumaa ja meluista.

Rasvan ja maalatun teräksen tuoksut. Tyttö ihasteli keisarin junaa ja halusi kiertää korjauslätän vielä kerran. Meccanoita yleiseen rakenteluun, pienenä minullakin, mutta ei niistä legoille ollut vastusta.

Hangon tiellä sade piiskasi tienpinnan valkeaksi vaahdoksi, mutta Seitsemän veljen konnuilla jo poutaantui. Helsingissä kadut vallan kuivia.

TV:n vanhassa dokumentissa tiedostavat mustavalkoiset nuoret kertoivat kapitalismin kataluudesta. Kiitotiellä on lentokoneita Rissalasta.

Helsinki lauantaina 11.8.07

Tuorein havainto: 11.08.2007 16:50 lämpötila 25 °C, paine 1014.6 hPa, kosteus 57%, itätuulta 4.3 m/s, tunnin sadekertymä 0 mm, selkeää (0/8) (Ilmatieteen laitos, Kaisaniemen havaintoasema)

Oli sittenkin vielä tänä kesänä kaivettava pöytätuuletin kellarista. Se helpottaa vähän.

Hiekkakenttä oli täynnä autoja, niitä riitti nurmikoille ja kadunvarteenkin. Polkupyöriäkin tavallista enemmän. Hiekalle mahtui vielä, mutta paahtoi miltei liian kuumasti.

Narahtava paukahdus, kun Toyota peruutti liikennemerkkiä pitelevään betoniporsaaseen. Kaukoitäinen seurue nousi autosta tarkastelemaan vaurioita.

Eks nii isi et jos Elvis eläis ni se ois maailman kuuluisin laulaja, Poika varmisti. Arvelin sen pitävän paikkansa.

Urheilukanavalta olisi tullut Bayernin peli, mutta Poika halusi nähdä ajan olemusta käsittelevän dokumentin loppuun. Myönnyin.

Sädehtivä silta

Helleviikon illat, kun lapsiperheetkin viihtyvät rannalla pitkään.

Silmiä kirveltävä auringonsilta, joka piirtää polskijoiden siluetteihin hopeareunat ja puhaltaa roiskeista lasia. Kuumaan hiekkaan kaivautuvat varpaat. Ohijuoksevista jaloista kirjan sivuille ropisevat rakeet. Kaiuttimista kantautuva poppi, huudot beachvolley- ja ultimatekentiltä.

Varjot pitenevät jo. Kohta syttyvät nuotiot ja saapuvat kitarat. Highschoolnuoriso alumiiniset oluttölkit sileissä käsissään tanssii tulen ympärillä leveäksi englanniksi ja valtameren fosforinhohtoiset mainingit kohisevat kauas hiekalle aina aamuun asti.

Fade out video and audio

Skarveja

Uusi halpa kirjakauppa Kampin ostarin naapurissa. Juho Gartzin Leikkaaja ja Jukka Hytösen sekä Pamela Mandartin Kamera käy! Elokuvaaja Kari Sohlberg. Anekdootteja ja alan asiaakin. Kuvaamisesta, leikkaamisesta ja valaisusta olisi voinut olla vielä enemmänkin.

Helteessä

Raitiovaunuja jonossa. Torvet soivat närkästystä, ihmisiä kiersi vaunujen välistä, autot tungeksivat. Auringonpaahde.

Vaunun vieressä haalarimies polvella avoimen luukun kohdalla.

Takaa tullut kolmonen kytkettiin matalalattiaiseen. Se työnsi uutuuden varovasti pois risteyksestä ja Erottajan suuntaan.

Suma alkoi purkautua.

Katoavaa

Pahvilaatikosta putkahti vanha albumi ja kansiollinen negatiiveja. Skannerilla ja pienellä käsittelyllä sai amatöörikin muutamasta negasta jotenkuten katsottavia. Albumissa ei ole tekstejä, numeroitujen negatiivien yhteydessä lyhyitä kommentteja, lempinimiä. Osa on selvästi väärissä lokeroissa ja albumista on putoillut kuvia, jäljellä vain kiinnityskulmia.

Tunnistin isovanhemmat ja heidän vanhempiaan, luullakseni yhden isotädin. Mutta ajat ja paikat jäävät hämärään eikä tule heti mieleen ketään, joka olisi enää kertomassa. Kuka matkusti tuolla Kuhmon ja Kuusamon väliä kulkeneella linja-autolla, mistä mihin ja miksi? Missä ja milloin S/s Heinävesi lähti laiturista? Henkilöiden iästä päätellen 20-luvulla.

Kuinka paljon historiaa jää unohduksiin sukupolvien kadotessa.

Periaatteessa totta

Digicamera.netistä päätyi kuuluisiin kuvamanipulointeihin.

Kaksi kaupunkia

Veloena kirjoittaa kaupungin turvallisuudesta. Samoin Vera.

Ramstein 1988

Kiitotie.net ja Wikipedia ja Roland Fuchsin kertomus.

Harjunpää ja Onerva

Sallan lukupäiväkirjassa Harjunpää ja ahdistelija. Ja ahdistavia kohtauksia Joensuu osaa kirjoittaa, yhtä lailla uhrin kuin tekijän puolelle. Entä voiko siitä päätellä, että paha on yhteiskunnan vika.

Mutta takuuvarmasti asuntovelka painaa, kahvi on pahaa ja Ladan virtalukko hajoaa ratkaisevalla hetkellä. Ja poliisilla ei ole, kelle soittaa.

Loistavia kirjoja. Pitää lukea uudelleen, taas kerran.

Erehdyin ajattelemaan jotain ihan muuta kun halkaisin ruisleipää. Ainakin kokkiveitsi on terävä. Ja veri talouspaperissa hapettuuu yllättävän nopeasti ruskeaksi.

Kuumaa hiekkaa

Tuulen ja pilviharson vuoksi rannalla ei ollut luvattua hellettä, mutta täyttä silti. Tenavat polskivat, kävivät hytisemässä, lämmittelivät pyyhkeessä tai vedessä, rakensivat hiekkalinnaa ja tekivät hiekkaenkeleitä.

Kaksi miestä työnsi pullearenkaista tarpeistokärryä raskaasti halki erämaan. Yksi poseerasi ja toinen asetteli heijastinta, pariskunta asteli paikoilleen, elokuvakamera kävi, pariskunta poistui, tavarat pakattiin. Jotain tapahtui.

Blogivuosia jo. Tutut nimimerkit löytävät parin, eroavat, jatkavat elämäänsä, löytävät uuden. Pitkien linjojen huomaaminen saa yhtäkkiä lukemisen tuntumaan enemmän tirkistelyltä.

Muurahaisten lentopäivä

Häikäisevä rutikuiva aurinko. Bussissa vastapäinen itämainen pyyhki silmät kiinni otsaansa.

Kivijalan jäännökset, rikkinäisiä Paloheimon kattotiiliä ja koristekaakeleiden kappaleita. Pukkisaaressa lie ollut joskus talo. Rannassa kolme slaavia nosteli ongella kaloja, yksi käytteli pallogrilliä. Faija nuorna miesnä kiersi kaverinsa kanssa Eurooppaa Kuplalla. Poplarit päällä. Ennen syntymääni, mutta olen nähnyt kuvia. Riemukaarta ja sellaista, vanhojen vedosten haipunein värein.

Jäätelötötteröiden voimin, minulle marjasorbettia, pienetkin jaksoivat kävellä kotiin. Turkoosi auto pysähtyi kadunvarteen ja bestman sekä yhtä tyylikäs valokuvaaja saattelivat hääparin poseeraamaan Sibeliusmonumentti taustanaan. Ja ilmakin oli kuin morsian.

Ulko-ovella haroin vielä lentomuurahaisia hiuksistani.

Kotona seuraava sukupolvi ei olisi jaksanut edes suihkuun, mutta huuto ei tapa.

Hankin parempaa luettavaa

Lipsasesta ja Rusosta Lipsanen kirjoittaa kaupunkimme kehittämisestä. Mutta etenkin, että

Tämä on dilemma, jota en osaa ratkaista. Ainakaan vielä. Bloggaan kyllä heti, kun keksin ratkaisun.

Tuntuu heti luotettavammalta ja uskottavammalta kun joku ei ole tietävinään varmasti kaikkea. Vaikka iskevässä kolumnissa kuulemma niin pitäisi uskotellakin.

MBC blogissa Ari Kallio on vastannut kirjoitustaan kommentoineelle nimimerkille ja saanut hatunnoston.

Yritin kuukkeloida oppia valaisusta ja päädyin Strobistiin. Mielenkiintoista luettavaa useammallekin istunnolle.

Kotiseutu

Retki tehtiin Mestaritallin maastoon. Meri kimmelsi, ravintolan terassilta kantautui lasien kilinää. Mattolaiturilla kuurasi kaksi naista. Tenavat miettivät, miksi mummin luona pesupaikka on valettu kuivalle maalle. Perustelin.

Hylätyn laiturin vierellä minihietsussa voi kastella varpaat ja heitellä ajopuita takaisin mereen. Mustasaaren lautta pörisi laituriinsa. Tuuli toi selältä aaltoja, joista kallio pärskäytti taideteoksia. Tyttö kahlasi lahkeet märiksi.

Vanhan miehen monumentilla pienet lurittelivat laulunpätkiä ylös putkiin. Kameroita kantavia turisteja nauratti. Kirjaston takaisella pätkällä komeilivat ilman asukastunnusta pysäköineissä maksulaput.

Puistossa sain pyttipannua ja marsipaani-suklaa-kirsikkakakkua hiekasta, ruohoista ja kävyistä. Nyt oon syönyt tosi paljon herkkuja, kiitin. Nii ja sun hampaista kuluu kiille, Tyttö muistutti. Pyysin ja sain xylitolpurkkaa happohyökkäyksen katkaisemiseksi. Käpyjä nekin.

Nokka pystyssä

Kolea eilinen. Olin vähällä alkaa etsiä pitkiä housuja. Tänään jo lämpenee taas.

Finland for thought yrittää ymmärtää suomalaista perimysjärjestystä. Lisäksi kommentit.

Ilmailumuseon päätähteen palattiin vielä YouTuben avulla. Sinne on tällä välin ilmestynyt paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten Honey B & T-Bones. Aikanaan vielä tuli kierrettyä keikoilla kuuntelemassa.